Persjättöjä kehiin!

Tässä välissä edellisen kirjoituksen jälkeen meillä on ehtinyt olla kolmet ohjatut agitreenit ja kaksi niistä oli ratatreeniä. Näissä ratatreeneissä harjoiteltiin edellisillä kerroilla treenattuja tekniikoita, kuten välistävetoja ja takaakierto-päällejuoksuja. Ihan mukavasti meni molemmat treenit. Viime kerrasta jäi mieleen erityisesti jarrutuksen voimakkuus tiukissa käännöksissä. Siis kuvittelin muka jarruttavani koiraa hyvin, mutta kuitenkin jarrutukseni oli tosi löysä ja sitä sitten hiottiin, että saisin sen napakammaksi. Kättä alas vaan reilusti! Viime viikolla oli pari lyhyempää ratapätkää ja teemana olivat persjätöt ja japanilainen. Voi vitsit sentään, kun menikin hyvin! Turhaan "pelkään" siis niitä tehdä eli pitää ottaa ne ihan tosissaan omaan ohjausvalikoimaan. ;)

Oon käynyt nyt myös n. kerran viikossa itsenäisesti hallilla ottamassa pikku agitreenit: pikku ratapätkä, keppejä ja kontakteja. Kontaktipeli jatkuu myös kotosalla. Kotioloissa on myös tehty muutama tokoliike: merkkiä, tunnaria ja seuraamisen askelia.

Toissa perjantaina Katjan tokoissa tokoiltiin ruutua (viime viikolla en päässyt). Ei otettu liikkeenomaisena, vaan ruudun eri osia: lähetys, paikan sheippaaminen, ruudussa pysyminen kun kävelin ja ruudusta poiskutsuminen. Missään näistä ei ollut mitään ongelmaa eli tosi hyvin meni! :) Tein itsenäisesti tunnarin (tein yhden ja kun se oli hyvä, ei enempää toistoja), tavaroiden nostelua maasta, seuraamisen askelia sivuilleja taakse (meni ihan sikahyvin!!), hyppynoudon (tätä pitää ottaa osina, nyt tullessa Minni ei muka osannut hypätä takaisin kapula suussa) ja merkkiä.

 Tässä muutama räpsy Hyrynsalmen maisemista, jossa vietimme isänpäiväviikonloppua.

Syyslomalla

Lomalla otetaan rennosti kaiken aktiviteetin välissä ;)

 Syysloma tarkoittaa koirille pitkiä metsälenkkejä, erityisen paljon pihalla oleskelua ja luiden nakertelua ja kaikkea pientä mukavaa puuhastelua. Maanantaina lenkkeiltiin Annan, Tarmon, Remun ja Andyn kanssa Virpiniemen ihanilla poluilla ja pöpeliköissä. Erityisesti Minni nautti Tarmon kanssa juoksemisesta; kerrankin sai päästellä jonkun kanssa IHAN TÄYSIÄ ja vuorotellen kaverukset jahtasivat toisiaan. Olihan lystiä!

Tässä spurttaillaan vielä lopuksi keinonurmikentällä

Tiistaina oli myös kiva päivä, kun koirat pääsivät Kiiminkiin vierailemaan Johannan, Rokin ja Aarnin luokse. Peppi jäi päivähoitoon (eli leikkimään poikien kanssa :D) vielä siksi aikaa, kun minä, Pihla ja Minni huristimme Huttukylään paimennushommiin. Tämä kerta meni selvästikin parhaiten tähänastisista, kyllä kehityksen huomaa kun on nyt päässyt lampaille useamman kerran. Varmaan enemmän kehittynyt olen nimenomaan minä ja osaan nyt selkeämmin ohjeistaa koiraa. Suunnat "vasen" ja "oikea" onnistuivat hyvin ja sain Minnin laitettua hyvin kiertoon hakemaan lammaslauman lähemmäs minua.

Pihlan suosikkilammas Bella-Antero rapsuteltavana

Lopuksi otettiin muutama spurtti lelulla

Paimennuksen päälle Minni pääsi vielä uiskentelemaan Vesipetoon ja sitten olikin jo aika hakea Peppi mukaan ja suunnata kotiin.

Enimmäkseen Minni ui ilman lelua

 Kotona ollaan treenattu laatikkopeliä (eli kontaktien opetusta uudelleen alusta) joka ilta muutaman toiston verran ja näinhän se homma hyvin etenee! Maanantaina tein myös parin minuutin pikatokot tuossa lähikentällä ohjatun noudon, seuraamisen parin askeleen ja luoksetulon (läpijuoksu) merkeissä.

Tänään ajeltiin Limingantullin hallille treenaamaan aksaa. Molemmat koirat pääsivät humputtelemaan ensin halliin rakennettua simppeliä rataa, joka koostui hypyistä, renkaasta ja suorasta putkesta. Molemmat koirat hyppäsivät 40cm:n rimoilla. Minnin kanssa treenasin kepeille takaaleikkausta, päällejuoksua ja myös knuutitusta, joka sujuikin aivan loistavasti (palkka EI näkyvissä)! Harjoiteltiin vielä ihmisnuolta yhdellä hypyllä (rima ensin 40cm, sitten 50cm) ja tosi hyvin Minni siihen jarruttaa ja kääntyy. Pitää joskus nyt kisoissakin ottaa tämä ohjauskuvio käyttöön, en ole muka uskaltanut käyttää sitä, kun niin vähän sitä on tehty.

Lämmittelylenkillä morjestamassa Heinäpään Mörköä. ;)

Vaikka pitäishän minun tietää, että se varmastikin onnistuu, kun Minni tulee hyvin jarrutuksiin ylipäätään. Sitten tehtiin parit putkijarrut suoraan putkeen ja hyvin pelitti sekä täydelle pituudelle jaakotus ja valssi (ei ongelmaa). Tein vielä loppuun parit liikkeestä maahanmenot ja seisomiset (ja läpijuoksut) putken avulla.

Lomailu jatkuu huomenna ohjattujen agitreenien merkeissä (toivotaan myös parempaa keliä tämänpäiväisen sateen sijaan).

...ja illalla taas uni maistui lomalaisille. :D

Treeniä ja parit kisatkin välissä

Tokotreeneissä ollaan käyty nyt tässä välissä kerran ja sitten oman seuran toko-kokeessa, josta tuli valitettavasti kakkostulos. Tässäpä pisteet ja selitykset.

Paikallaolo 0
Tämä oli kyllä ihme juttu! Minni oli kuulema melko pian noussut istumaan, sitten laskeutunut takaisin maahan (kuulema sellainen ilme naamalla, että "o-ou, näin ei muuten saa tehdä" :D) ja vielä kertaalleen istunut ja istua nöpötti lonkka-asennossa, kun palattiin koirien luo. En keksi tähän mitään muuta selitystä kuin sen, että oltu pitkiin aikoihin treenattu paikallaoloa kylmässä hallissa. Eli koe siis pidettiin KAS:n hiekkapohjaisessa maneesissa (joka on kyllä tuttu paikka) ja meillä on ollut tokotreenit Limingantullin lämpimässä tekonurmipohjaisessa hallissa. Kyllä mietin ennen koetta, että pitäiskö käydä ottamassa yksi paikallaolo tuollakin hallilla, mutta enpä sitten käynyt. :/ Harmi, olis saattanu auttaa asiaa.
Seuraaminen 9,5
Tämä oli hyvä, en tiiä mistä tippui pisteitä.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 8
Tämä oli hyvä, mutta kuulema annoin kaksoiskäskyt sekä maahanmenoon ja vierelle istumiseen! :O Ilmeisesti minun kehon kieli oli sitten niin voimakasta, että tulkittiin kaksoiskäskyksi. En huomannut itse että olisin tehnyt eri tavalla kuin ennen, mutta eipä tuommosia asioita oikein ite huomaakaan. Tai sitten tämä tuomari oli vaan siitä asiasta tiukempi?
Luoksetulo 10
Seisominen seuraamisen yhteydessä 10
Noutaminen 9,5
Kaukokäskyt 9,5
Estehyppy 0
Ei istunut ensimmäisellä käskyllä ja katsoinkin, että nyt on koira vähän ulapalla, olin vähän aikaa hiljaa ja mietin että mitä teen. No, annoin toisen käskyn ja M istui. Sittenpä tulikin koiralla ajatuskatkos, kun kutsuin "viereen", Minni tuli kyllä viereen, mutta kiersi hypyn! :O En tiiä mistä johtui, tämä on ollut hyvä ja "helppo" liike, mutta nyt jotenkin Minnillä ei ihan enää ollut ajatus mukana.
Kokonaisvaikutus 10
Yht. 142,5p ja II-tulos
Tuomarina Veijo Kinnunen

Eli kaiken kaikkiaan hyvä koe muutoin paitsi nuo nollat. Minnillä oli aivan ihanteellinen vire ja se teki hommia mielellään, mikä oli pääasia. <3 En tiiä onko jotain vaikutusta sillä, että Minnillä taitaa olla valeraskaus meneillään... Ajattelin, josko nyt kuitenkin jättäisin tämän AVO-luokan rauhaan ja treenaisin nyt rauhassa vaan suoraan voittaja-luokan koetta ajatellen. Meillähän tosiaan on kaksi ykköstulosta avoimesta, niin tästä kokeesta olisin tietty toivonut ykköstulosta ja sitä titteliä TK2. Mutta se voi olla, ettei jakseta enää jauhaa näitä samoja (tylsiä) liikkeitä ja jätetään suosiolla TK2-titteli rauhaan. Jospa vaikka pistettäisiin tavoitteeksi se TK3! :)

Tokossa tehtiin viimeksi ensin paikallaolot istuen ja maaten (piilossa) ja niissä ei mitään kommentoitavaa. Sen jälkeen treenattiin seuraamisen askeleita ja ne meni ihan kivasti, kun ollaan jonkun verran niitä jo aiemmin tehty. Pakittamiseen mulla pitää kehittää eri käsky kuin Minnin itsenäiseen pakittamiseen (jota käytetään pääasiassa agilityssä lämmittelynä), koska muutoin M menee liian vauhdikkaasti ja itsenäisesti eikä pysy seuraamispaikalla. Eli parhaiten askeleet taakse sujui ihan vain "viereen"-käskyllä. Taidan kuitenkin selvyyden vuoksi vaihtaa siihen eri käskyn, niin koira jo lähtiessään tietää, että liikutaankin taakse eikä eteen. Lopuksi tehtiin vielä ohjattua noutoa. Tein merkkiä erikseen, koska tämä liike ei ole vielä niin pitkällä, että kannattaisi sotkea merkkiä siihen. Lähetimme Minnin oikealle hakemaan kapulaa ja hyvinhän se sujuikin, mutta vieras kapula oli Minnin mielestä tosi ällö! Eli pitää kyllä selvästikin treenata myös toisten kapuloilla. Autoin tässä vaiheessa Minniä vielä siten, että siirryin merkiltä hieman (2m?) kapulaan päin (ja tietysti myös muutama metri poispäin merkistä tulosuuntaankin nähden) ja siitä lähetys: ensin päänkääntö, sitten käsi ja käsky.

Viikko sitten treenattiin viimeistä kertaa arki-iltana hakua. Just ja just ehdittiin vielä ennen pimeää. Ollaan nyt viimeiset neljä kertaa tehty Minnille ihan "perustreeniä" eli 2-4 maalimiestä aina etukulmissa ja joskus vielä edempänäkin. Ei yliheittoharjoituksia, ei haamuja tai mitään muutakaan ihmeitä. No, viimeisimmässä treenissä otettiin vielä näytöille mentäessä pientä ääntelyä (siis maalimies huuteli "täällä"), että Minni lähtisi nopeammin näytölle. Rulla ei ole naksuttelemalla edennyt siihen malliin kuin haluaisin (eli että rulla tulisi ihan minulle asti eikä tippuisi ennen kuin luvalla), mutta nyt talven mittaan yritetään saada se kuntoon nostelutreenillä. Toivossa on hyvä elää, jospa se olisi keväällä kunnossa. Saa nähdä jääkö haku nyt meiltä ohjelmistosta jo kokonaan, kun treenit siirtyy nyt viikonlopuille ja viikonloppuisin on monesti niin paljon muutakin ohjelmaa.

Agilityn ohjatuissa treeneissä ollaan nyt kisakauden jälkeen siirrytty tekniikkatreeneihin. Parin treenin ajan on nyt hinkattu takaakiertopäällejuoksuja, välistävetoja, slalomia, tuplasylkkäriä ja pakkovalssia. Erityisen hyvin sujui tuplasylkkäri ja nyt toisella kerralla välistävedotkin, vaikka minua kauhistutti pakittaa niin pitkästi yhteen menoon (viisi hyppyä!). Kontakteja ollaan tehty itsenäisesti, meillä Minnin kanssa laatikkoprojekti meneillään. Keppejä tehtiin siten, että ohjasin itse putken takaa ja M pujotteli ja jättäydyin vielä taaksekin. Se taaksejäänti oli vaikea, mutta saatiin siihenkin onnistunut suoritus. Tehtiin myös pikkuharjoitus eteenmenoa pussin jälkeen.

Viikko sitten käytiin Kajaanissa skabailemassa Minna Väyrysen radoilla ja olen tosi tyytyväinen meidän menoon kaikilla radoilla! Ekalta radalta napsahti ihan nollakin ja sijoitus 3.! Toka radalla oli nolla taas lähellä, kun kolmanneksi viimeisellä hypyllä tuli rima alas. Minnihän ei tunnestusti "turhaan" eikä helposti rimoja pudottele ja videolta näänkin jääväni hypyn eteen "seisoskelemaan" enkä lähde koiran alta pois. Eipä paljoa jäänyt harmittamaan rata, kun muutoin oli mukavaa menoa. Erityisen iloinen olen vauhdikkaasta A:n suorittamisesta oikeaoppisesti! ::) Viimeinen hypäri oli ihan kivanoloinen myös, vähän samantyylinen moka tuli melko radan lopussa alastulevan riman muodossa, kun olin ohjaamassa Minniä myöhässä enkä oikein taaskaan antanut koiralle tilaa hypätä. Putkelta tuli myös kielto. Se olikin vähän hankala kohta työntää putken takaa pimeään putkeen ja minä pysäytin liikkeeni hiukan liian aikaisin, jolloin koira tulkitsi sen jarruna. Lopputulos oli siis 10.

Viime viikolla aloitettiin sisäuintikausi taas Vesipedossa ja huomenna mennään taas. Minni ui nyt ensimmäistä kertaa koko ajan ilman lelua! Eli nätisti ja mielellään itse menee pulkoimaan ja ui hyvällä tekniikalla. Liivejä kuitenkin pidetään ainakin toistaiseksi vielä, katsotaan myöhemmin kannattaako niitä ottaa pois ollenkaan sisällä uidessa.

Treenipäivitystä pähkinänkuoressa

Taas tovonen vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta ja tässä vähän päivitystä: Hakuiltu ollaan Muuraiskankaalla parissa eri paikassa ja muuten taas hyvin pelittää, mutta rullan palautus ei ole niin hyvä kuin haluaisin. Keksittiin toissa kerralla alkaa naksuttamaan oikeasta palautuksesta ja nytpä toivotaankin sen auttavan, että rulla tulisi aivan minulle asti kerralla (monesti siis rulla tulee minun lähelle, mutta sitten joudun nostattamaan rullan minulle). Toissa maanantaina tehtiin lyhyt treeni, jossa otettiin vain etukulmiin maalimiehet. Käytiin näyttämässä ensin toiseen kulmaan haamu ja lähdin sitten pois alueelta muutamaksi minuutiksi ja sitten takaisin alueelle. Tehtiin jo eka maalimies yliheitolla ja toinen myös ja nämä onnistuivat aivan superhyvin! Toka ja viimeinen maalimies oli umpparissa, eipä siinä mitään ongelmaa. Viime viikon treeneissä tehtiin kolme maalimiestä, joista yksi umpparissa, ja nyt ei tehty ollenkaan yliheittoja (joita on siis tehty viimeaikoina useamminkin).

Tokossa ollaan tehty toissa viikolla kaukoja. Näytettiin meidän AVO:n kaukot, joissa ei ongelmaa, sitten alettiin työstämään voittajan kaukoja, jotka on vielä vaiheessa. Minä olen siis tosi lähellä koiraa, enkä ole pystynyt ottamaan välimatkaa, kun sitten Minnin takajalat liikkuu. Päätetiin heti alkuun, että alan systemaattisesti käyttämään tässä takapalkkaa (olen vähän ollut aiemmin kahden vaiheilla tässä palkkauksessa) ja nyt pitää muistaa ottaa viivettä vaihtoihin ja palkkaamiseen. Aluksi takapalkalle pitää opettaa malttia ja tehdä helppoja vaihtoa (esim. avoimen luokan) ja sitten vaikeutetaan. Tätä pitäisi muistaa nyt tehdä pari toistoa usein! Tehtiin myös avoimen luokan hyppy ja pitää nyt hieman palkkailla hypystä eteenpäin, Minni meinaa kääntyä liian pian minuun päin ja hyppy jää lyhyeksi. Pikaisesti ehdittiin tehdä myös luoksetuloa ja pysäytystä (heitin lelun), hyvin meni.

Tällä viikolla tehtiin nouto (tilannetsekkaus AVO:n suhteen) ja se meni hienosti! Tehtiin myös tunnaria, joka meni myös kivasti. Ehkä turhan vaikea tunnari rakennettiin Minnille, kun vähän sillä näytti olevan epävarma ilme, mutta sai kuitenkin ratkaistua tilanteen ja hienosti toi oman haistelun jälkeen. Jatkossa pitää muistaa laittaa väärät kapulat kiinni toisiinsa palikoiksi ja palikoita voisi olla aika vähän nyt ensi alkuun. Tsekattiin myös jäävät liikkeet (seisominen ja maahanmeno), joista erityisesti seisominen oli hyvä. Maahanmeno ei meinannut eka käskyllä onnistua, M jäi seisomaan. Tätä vielä pitää palkkailla ja vahvistaa, vissiin vähän unohtunut. Lopuksi piilopaikallaolo, jossa ei ongelmia.

Aksassa ollaan tehty ratatreeniä. Toissa viikolla oli ohjelmassa hyppyrata ja kontakteja erikseen itsenäisesti ja tällä viikolla ihan agirata. Kontaktisulkeisia pitää nyt tehdä, ettei Minni karkaa niiltä mutta toisaalta että asenne niihin pysyisi hyvänä ja suoritus vauhdikkaana. Tämän viikonloppuisen agisession aikana saatiinkin hyviä vinkkejä niiden treenaamiseen.

Eli niin, tosiaan, meillä alkoi taas tälle vuotta "Next Level Agility Team Oulu" Active Dogilla Mikon ja Marin koulutuksessa. Meillä on kuusi leiriä toukokuuhun mennessä ja viime vuoden leirit todistivat, että upeaa ja hyödyllistä treeniä on luvassa. =) Viikonlopun aikana treenattiin kontaktien lisäksi keppejä, rengasta, pituutta, putkea ja erilaisia juttuja niihin ja paljon tuli kotiläksyä. Kyllä on taas tiedossa mitä treenata! :D

Ainiin, oltiinhan me perjantaina taas paimenessa ja Minnin mielestä se on TOOOOOSI kivaa! :) Saatiin lampolasta lampaiden nostot ulos jo onnistumaan hyvin, kun saatiin tehdä paljon toistoja (aluksi se oli tosi vaikeaa Minnille). Myös kuljettaminen sujuu meillä jo vallan mainiosti. Huippua hommaa!

Niin lähellä, mutta niiiin kaukana!

Noniin, kylläpä tässä on taas saanut ruoskia itseänsä ja melkein hakata päätä seinään. Ei voi muuta sanoa kuin että voihan vitoset!! Tämän viikonlopun saldona siis kolme vitskaa ja yliaikanolla. Siis YLIAIKAnolla, kyllä! Että voi ottaa päähän.

Nonniin, kootut selitykset tulossa...Jospa se, että kirjoitan nämä muistiin, auttaisi minua siinä, etten enää koskaan toistaisi noita juttuja. Lauantain radat oli tosi kivoja, tuomarina Minna Väyrynen ja radat siis jotenkin tosi loogisia ja sai oikein miettiä moneen kohtaan, että minkä monesta hyvästä ohjausvaihtoehdosta valitsisi. Ekalta radalta ansaittu vitonen, kun mulla meni pupu pksyyn ja ajattelin, että enpä ehdikään tekemään valssia tässä, kun koira tulee niin lujaa. Pyh, vielä mitä! Videolta näkyy, että aivan hyvin olisin saanut valssin siihen pyöräytettyä ja siten koiran putkeen. Nyt siis jätin sen tekemättä ja yritin leikkaamalla viedä koiran putkeen. Se ei tässä tilanteessa toiminut ja Minni ajautui putken ohi. Hetken tuomari oli miettinyt nostaako kättään, mutta kyllähän se kai kielto sitten oli. Että näin. Mutta muuten rata onnistui hyvin (lukuunottamatta puomilta varastamista...tästä lisää myöhemmin) ja erityisesti pakkovalssi kepeille oli hyvä.

Tokalla radalla sössin sitten keppien lopussa, jossa piti tehdä valssi. Lähin pyörittämään valssia aavistuksen liian aikaisin (kepit suoritettiin tyhjään ja mahdollisesti siellä putken pääkin vähän houkutteli koiraa) ja Minni tuli toiseksi viimeisestä välistä pois. Otin kepit sitten ihan alusta asti uudelleen ja sain sitten onnistuneen valssin. Loppurata meni ohjauksellisesti hyvin, mutta puomilla oli jo ekaa rataakin enemmän juoksukontakti...ei hyvä...

Sunnuntaina jatkettiin Minna Räsäsen radoilla ja paljon kinkkisemmiltä heti kuviot vaikuttivat. No, eipä mittään, ratahan alkoikin rullaamaan hyvin kunnes päästiin puomille ja oi laukan ja vauhdin hurmaa, Minni räväyttää puomin alastulolta pois ottamatta kontaktia! Jotenkin siinä tohinassa en tajunnut, enkä kyllä huomannutkaan kun olin selin koiraan, että olisin voinut palauttaa kaverin takas siihen kontaktille vaan jatkoin sitten vaan rataa eteenpäin huomatakseni että muita virheitä ei tullut. Eli kontaktivitska alkoi ottaa päähän vieläkin enemmän. Moni voi sanoa, että koiran moka, koska koiran pitäis osata tuo, mutta minä en tässä tapauksessa allekirjoita sitä. Se oli täysin MINUN moka. Olen antanut Minnin loikkia miten sattuu pois kontakteilta kisoissa ja vapauttanut sitä milloin äänellä, milloin liikkeellä, milloin miten vain. Eli koiralla ei vain enää ollut tajua miten tää homma menee. Liikaa kisoja versus liian vähän kontaktien palautusta. Tästä sen nyt sain. Opetus minulle. En ole ollut tarpeeksi johdonmukainen, vaan olen vaan posotellut radalla eteenpäin enkä huolehtinut kontakteista. Niin väärin. Tästä voi ja pitääkin itseään ruoskia. Eli mitä on luvassa tulevaisuudessa? No, ainakin kontaktitreeniä. ;)

Puuh. Puhaltelun jälkeen taas ajatusten kasaaminen ja uuteen rataan tutustumaan. Melkoista krumeluuria oli viikonlopun ainoalla hypärillä, eikä se tässä nyt edes ollut se pahin juttu, vaan se, että ihanneaika oli repäisty jostakin Marsista! :P Medeissä ilmeisesti kukaan ei päässyt aikaan, maxeissa muutama. Yritän lohduttautua sillä, että me suoritettiin rata virheettömästi, mutta sitä yliaikaa tuli siis 2,68 sekuntia. Lisäksi lohduttavaa oli se, että moni muukin minun mielestäni nopea ja hyvin liikkuva koira ei päässyt ihanneaikaan.

En ole aiemmin noita aikoja miettinyt ja päätin etten nytkään ala, koska tärkeintä olis ensin saada puhtaita ratoja ja sitten vasta miettiä aikaa. Mutta kyllähän se korpeaa, että jos saat kunnon kiemuraisen radan väännettyä nollaksi, koiran kuitenkin edetessä mukavaa vauhtia, ja tuloksena on yliaikainen nolla! Toki ns. täydellisesti tehdyillä ja ajoitetuilla ohjauksilla olisin varmastikin saanut Minnin kulkemaan kovempaa ja ihanneajan alittumaan, mutta oli tosiaan sen verran tiukkaa vääntöä muutamassa kohtaa että mahdolliseti pari kurvia vähän levahti. Sitä paitsi kolmessa kohtaa tehdyt niistot ei monesti todellakaan ole meille nopeita vaihtoehtoja, mutta valitsin ne nyt kuitenkin, kun ajattelin että siten saan ainakin todennäköisemmin radan virheettä tehtyä. Tähän rataan sisältyi myös mielestäni ihmeellinen koiran nokasta kuljettaminen putkeen (siis minun oma ohjausvalintani! :D), jossa minä pakitin, pidin Minniä hallussa ja etsin samalla putkea. Alkoi naurattaa ihan ääneen, että mitä ihmeen hommaa se tämäkin on. :D

Mutta tämmöistä kai tämä agility on. Niin pienestä kiinni. Jatketaan harjoituksia (ja kohti uusia pettymyksiä...!). Terve!

Viikon tohinat

Kisakuva vuoden takaa KAS:n kesäkentältä.

Viime viikonloppuna skabailtiin oman seuran kisoissa Virpiniemessä ja huomenna jatketaan OKK:lla Haukkukeitaalla.

Tuomarina KAS:n kisoissa toimi Timo Vertanen ja eipä ollut suuret odotukset mulla sen suhteen, koska hänen radoiltaan meillä on vain hylsyjä. ;) Noh, itse asiassa lauantain eka rata sujui oikeinkin jouhevasti ja jopa minun pelkäämä tiukahko välistäveto onnistui (tosin "Minni, tässä"-huudolla säestettynä ;)) ja nollana tehtiin rataa neljänneksi viimeiselle esteelle eli kepeille asti. Siinä en malttanut kunnolla odottaa, että Minni olisi hakenut ekan välin (oli n. 90 asteen kulma) ja siitä virhe. Sitten kokeilin keppien lopussa reilua irtoamista sivulle ja Minni ei sitä kestänyt ja tuli toiseksi viimeisestä välistä pois, jota en siitä vauhdissa hoksannut korjata ja siitä sitten hylsyllä vauhdilla maaliin.

Tokalla radallakin selvittiin monenmoisista kuvioista, kunnes radan keskivaiheilla Minni sinkosi aivan odotetusti putkeen, kun minun valssi oli _pikkusen_ myöhässä ja liikkeelläni siis suorastaan työnsin koiran putkeen.

Sunnuntain eka rata vaikutti jo radan reunalta huomattavasti selkeämmältä ja siten siis mukavammalta meille kuin eiliset. Syynä lienee se, että rataa ei ollutkaan suunnitellut Vertanen, vaan tuomariharjoittelija Hilpi Yli-Jaskari. Ja niin hyvinhän se rata rullasi, että tuloksena nolla ja bonuksena vielä sijoitus 3/30, ou jes! :)

Näillä mielin olikin kiva starttailla viimeiselle radalle, joka taas vaikutti melkoisen haastavalta (Vertasen käsialaa taasen) ja kosahti meillä jo heti nelosesteellä puomin sijasta putkeen. Että sepä siitä sitten, rata mentiin A-esteelle asti, josta sitten häivyttiin radalta..

Maanantaina hakuiltiin Annalankankaan maastossa. Minnillä oli nyt ekaa kertaa kaulassa kiinteä rullapanta (niin tiukalla tietenkin, ettei saa rullaa suuhunsa), eikä M onneksi ollut moksiskaan kaulassa liikkuvasta rullasta. Tehtiin ns. "normaali perustreeni", joka käsitti neljä maalimiestä, joista yksi oli umpipiilossa. Yliheittoja harjoiteltiin taas ja koska viimeksi se ei kovin hyvin onnistunut ilman apuja (viimeiselle "missä"-huudot), niin päätettiin nyt ottaa taputukset avuksi yliheittoon. Eli taputus kuului maalimieheltä juuri, kun Minni lähti jatkamaan matkaa keskilinjalta. Ekalla maalimiehellä tämä onnistui tosi hyvin ja Minni lähti innokkaasti, mutta seuraavalla juoksikin vähän matkaa ja jäi odottelemaan lisäapuja. Eli selkeästi tyyppi vain ei muka viitsinyt käyttää nokkaansa ja odotteli vaan, että kuuluisko sieltä lisää apuja. No, lähetettiin uudelleen Minni keskilinjalta ja hyvinpä sitten kaveri etsi maalimiehen. Rullat ei edelleenkään tule mulle käteen asti, vaan tipahtaa n. metrin päähän minusta, josta nostatan sitten ylös. Pöh, en tiiä mitä sen suhteen nyt tekisi. Muutoin kyllä Minnillä on metsässä hyvä draivi päällä ja jatketaan nyt vielä jokunen kerta ainakin hakutreenejä tälle syksyä. Saa nähdä miten meidän viikkotreenien käy, kun nytkin jouduttiin viimeinen koira treenaamaan jo pimeässä...:/

Tiistaina Minni pääsi Tamaran hoidettavaksi ja olipa taas mukavaa kuulla, että kroppa oli huippukunnossa. :) Toki aina agikoirissa on jotain pikku jumia, mutta mitään sellaista ei ollut, jotka ei olisi saatu auki. Tiistai ja keskiviikko olikin siis liikunnan osalta kevyempää ja torstaina sitten taas ohjatut agitreenit Activella.

Treeneissä oli 29 esteen rata ja erityisesti mieleen jäivät onnistuneet vastakäännökset, viskileikkaus (joka onnistuu, kun vain muistan pitää ohjauksen päällä kohti hyppyä) ja pari persjättöä. Kepeillä minulle itselleni vaaditaan tarkkuutta (siis siihen keppien aloitukseen), etten hätiköi ja ohjaa koiraa pois sieltä.

Tänään meillä alkoi KAS:n tokoryhmä, jota pitää Katja Sulkala. Treenataan Limingantullin lämpimässä hallissa. Katja katsoi meiltä kaikilta aluksi seuraamiset, joista kommenttina meille oli, että tosi nättiä seuraamista ja kehittämiskohteena täyskäännökset (hieman löysät, tämän kyllä tiesinkin). Tehtiin myös paikallaolo ja luoksetulo ohjattuna, hienosti menivät nekin. Itsenäisesti tein kaukoja, ruutua ja niitä täyskäännöksiä. Ainiin ja tunnaria yhtä kapulaa piilottaen sekä yhden normaalin noudon. Näissäpä ei oikeastaan mitään sen kummempaa, paitsi että ruutu on kyllä Minnillä tosi hieno!! :) Paikan löytämisessä ruudussa ilman kosketusalustaa ei myöskään mitään ongelmaa.

Viikonloppu vierähtää taas siis hyvinkin tutuissa merkeissä, eli agilityn ihanassa maailmassa. <3

Aksaa, hakua, tottista, paimennusta...

Uskomattoman lämmin syyskuu on vielä tarjonnut uintikelejä.

 Monipuolista tekemistä siis on meidän kalenterissa, eikä käy aika pitkäksi! ;) Tottakai muistetaan myös lepopäivät, eikä todellakaan treenata joka päivä. Joka viikko on myös lepopäiviä.

Uuden aksaryhmän kanssa ollaan treenattu nyt jo kolmen kerran verran ja onpas ollu mukavaa. Ihan kokonaisuudessaan meidän ryhmä ei ole vielä kertaakaan ollut kasassa, mutta tiedän jo kuitenkin ketä siinä on. Tämä talvi treenataan koirien osalta herraseurassa, kun ryhmässämme on kaksi bortsu-urosta sekä sheltti-miekkonen. Minni ja lenkkikaveri-Peppi tykkää! ;) Kaikki kerrat tähän mennessä on olleet ratatreenejä ja ihan mukavasti on rullannut.

Tässä välissä käväistiin Kalixissa kisailemassa neljä starttia ja no, hylsyputki katkesi ekalla agiradalla, joka olikin ihan sujuvaa menoa kolmanneksi viimeiselle hypylle, jossa hätiköin ohjaamisessa ja hypyltä tuli kielto. Lopputulemana 5vp ja 2s yliaikaa (vaikka Minni eteni ihan normaalia, hyvää vauhtiaan) ja tällä tuloksella voitettiin maxit. ;) Loput kolme rataa menivät syystä tai toisesta hylsyiksi, mutta paljon siellä oli kyllä taas hyvää ja joillain radoilla NIIIN pienestä kiinni, että meinas alkaa jo sapettaa. Milloin minä opin....no, pääasia tietty on yhteistyö ja se, että koiralla on kivaa. :)

Kiko on kiva uintikaveri. :)

Tottiksessa on ollut nyt kaksi viimeistä kertaa, kun talvikausi on alkamassa ja en ole hakenut tottispaikkaa talveksi. Toko riittää meille talven ajaksi. Ollaan otettu paikallaoloa, eteenmenoa, noutoa, hyppyä ja seuraamista. Seuraamisen aikana otettiin myös ampuminen, laukauksissa ei ole ongelmaa. Tällä viikolla otettiin myös ekaa kertaa A-estettä (siis sitä PK- A:ta) ja hyvin se onnistui, eikä Minni onneksi lainkaan sekoittanut sitä agilityn A-esteeseen. Ei vielä otettu tätä noudon kanssa, vaan ihan pelkkää estettä. Metristä hyppyäkin otettiin ilman noutoa.

Noudossa pitää nyt muistaa ottaa edelleen vauhtinoutoja ja pakittaa vauhdilla kun koira on menossa kapulalle. Sitten pitää muistaa jähmettyä yhteen kohti juuri silloin kun koira nappaa kapulan suuhunsa. Hyppytekniikkaa voisi myös parantaa siten, että Minni hyppäsi enemmän ylöspäin eikä laakana (niin kuin agilityssä). Tätä voisi tehdä jättämällä koira lähemmäs estettä ja tekemällä toki aluksi matalammalla kuin metrisellä.

Hakumetsässä ollaankin nyt päästy kunnon vireeseen! Parit viime treenit on siis menneet tosi hyvin. Erityisesti se rullantuonti on onnistunut nyt hyvin. Ollaan tehty niin, että olen selin Minniin kun se tuo rullan ja näin rulla tuli minulle perille asti. Näin jatketaan nyt toistaikseksi. Ei kai kukaan sano että ohjaajan pitäisi olla koiraa kohti kun se tuo rullaa. :P Umpipiilo pidettiin viime treeneissä jo melkein kokonaan kiinni, eikä siinä ollut mitään ihmeellistä. Ollaan tehty yliheittotreenejä nyt kahdesti ja ne vaativat vielä kovasti harjoittelua. Yliheitossa Minni ei jotenkin irtoa maalimiehelle. Otin sitten koiran takaisin keskilinjalle ja lähetin normaalisti ja sitten onnistui hyvin. Viimeiseksi kuitenkin tehtiiin "missä, missä"-huudot viimeiselle maalimiehelle ja silloin yliheitto onnistui täydellisesti! :) Varmuutta kaivataan siis tähän. Haamuja ollaan näytetty yhdet melkein joka treeneissä. Näytöillemenot on myös nyt olleet tosi vauhdikkaat.

Kuva: Tiia Mäenpää.

Paimentamassakin käytiin taas pitkästä aikaa. Päästiin tositoimiin useampaan otteeseen ja kuljetuksen lisäksi tehtiin jo häkittämistäkin (onkohan tämä nyt oikea termi?). Eli siis paimennettiin lampaat pieneen kokoelma-aitaukseen ja myös sieltä pois. Nämä molemmat onnistuivat hyvin, jes! Toivottavasti taas pian päästään jatkamaan! :)

Kiitos kuvasta Tiia Mäenpäälle.

Kuva: Tiia Mäenpää.

Hylsyputkessa

Kuva: Sari Eskelinen

Terve täältä hylsyputkesta! ;) Rallateltiin nyt sitten viikonlopun OKK:n kisoista NELJÄ hylsyrataa. Ei olleet kaiman (Kati Walan) radat ihan meidän ratoja (eikä kyllä näyttäneet olevan monen muunkaan, jos se nyt yhtään lohduttaa;)) ja välillä sai ennen rataantutustumista jo pelätä, että miten tuosta radasta koira selviää hengissä. :S Onneksi osa ohjaajista sai suunsa auki ja kommentoi tuomarille vaarallisia kohtia ja onneksi niitä muutettiin. Siitä pisteet tuomarillekin! Oikeastaan meidän kaikilla, paitsi yhdellä, hylsyradalla tapahtui muutakin kuin yksi virhe, joten ei niistä sen enempää. Erityisesti lauantain jälkimmäinen agirata ns. syö naista, kun vain yksi virhe (minun piikkiin tietty) sai meidät hyllyttämään. Tein siis viskileikkauksen tyylistä leikkausta (vai liekö ollut vain takaaleikkaus tai jotain noiden kahden väliltä) hypylle ja juuri kun Minni oli ponnistamaisillaan, käänsin jo hätiköiden rintamasuuntani kohti seuraavaa putkea ja naps, Minni kerkeää oikaista itsensä eikä siis hyppääkään vaan sinkoaa putkeen! Juuri niin kuin ohjasinkin, auts! Sekunti pidempään ohjausta esteelle, niin koira olis sen mennyt. Pah, mutta minkäs teet. Loppurata vedettiin kuitenkin täysillä ja virheettömästi loppuun asti. Tiedetäänpä tämän viikonlopun jälkeen taas mitä harjoitella (esim. vaikeita keppikulmia).

Kauankohan tässä hyksyputkessa ollaan...? Kisoja ainakin on tulossa, katotaan mikä on tulostaso jatkossa... Tärkeintähän olisi tietysti saada hyvin rullaavia ratoja, vaikka se nyt sitten hylsyksi menisikin. Joskus kun se nollaratakin saattaa olla melkoista säätämistä. Eiköhän niitä tuloksiakin jossain vaiheessa tule, kun saa palaset loksahtelemaan paikoilleen.
 
Maanantain hakuharkoissa taas otettiin uusia juttuja. Ensin otin koiran ja kävin huutelemassa "missä"-huudot molempiin etunurkkiin ja sitten koira takas autoon ja yksi koirakko treenasi välissä. Sitten Minni tositoimiin ja aloitettiin heti yliheittotreenillä ekalle maalimiehelle, joka oli umppari. Vielä oli umpparin ovi auki, mutta ei ollut kuulema ollut mitään epävarmuutta Minnillä hakea rullaa maalimieheltä umpparista. Seuraavakin maalimies otettiin yliheitolla ja nyt vielä näytölle mentäessä maalimies hieman äänteli ja kutsui Minniä. Minni toimi oikein säpäkästi ja lähti innoissaan näytölle. Kolmas maalimies tehtiin aikalailla samoin ja viimeinen oli sitten vielä ääntelevä ja pakeneva maalimies näytölle mentäessä. Hyvin toimi nämä Minnille ja muutoin taas oikein mallikas treeni, mutta tosiaan se rulla ei meinaa tulla aivan perille asti. Ens viikolla taas jatketaan hakuhommia!

Joukkuepronssia!

Kuva: Sari Eskelinen

Viikonloppuna 17.-18.8 skabailtiin Virpiniemessä oman seuran kisoissa piirinmestaruuksista. Startteja kertyi siis koko viikonlopulle hurjat viisi kappaletta, kun normi neljän radan lisäksi oli joukkuekisa lauantai-iltana. Kisat olivat tosi isot, maxi3-luokassa kisasi 65 koirakkoa! Suuri osallistujamäärä johtui pitkälti varmaan siitä, että samalla belgianpaimenkoirat kisasivat belgimestaruuksista. Lauantaina päivällä ekalta hypäriltä tirpaistiin nolla, pienten pelastelujen jälkeen. Sijoitus oli 7. belgien jälkeen. Toinen rata oli tosi hyvä, mutta ennen keppejä Minni sinkosi muurille (piti siis mennä kepeille), joka oli kyllä aika kaukana, mutta hienosti koira siis luki rataa kun mulla oli hetken ajan rintamasuunta kohti muuria. Muuten kyllä oikeinkin mukavaa menoa ja kiva rata! Joukkueradalta meille vitonen, kun sössin ite keppien aloituksen olemalla koiran edessä häiriköimässä. :S Mutta 5 on kuitenkin tulos ja kun muillakin joukkueemme jäsenillä meni hyvin, saimme KASsin maxien ykkösjoukkueella napattua pronssia! Jei! Voiton vei OKK ja toiseksi tuli Active Dogs. Joukkueessamme kisasivat SM-kisajoukkueesta tutut koirakot ja lisänä Jenni ja espves Kamu.

Kuva: Anna Turku

 

 

 

Sunnuntaina kisattiin yksilöiden piirinmestaruuksista ja eipä olleet radat meidän taidoille nyt suotuisia, kun eka radalta tulokseksi 20 (kaksi lähetystä kepeille, yksi rima ja kielto) ja toiselta sitten hylsy (valssi oli myöhässä ja ohjasin koiran esteen ohi, enkä jäänyt sitä korjaamaan). Mukavaa meininkiä silti ihanalla tekonurmipohjalla, kivahan siellä on juosta sekä koiran että ohjaajan. =)

Maanantaina suunnattiin hakumetsään. Tällä kertaa tehtiin taas aluksi Minnille haamu etukulmaan ja sitten kuitenkin lähetettin maalimiehelle toiselle puolelle. Eka maalimies oli umpipiilossa, jonka ovi oli nyt vähän raollaan. Hyvin Minni rullan nappasi, eikä empinyt umpparia laisinkaan. Kaikki muut maalimiehet olivat nyt näytölle mennessä pakenevia (ja hiukan mennessään huhuilivat Minniä), jotta saataisiin vielä enemmän Minnille intoa näytöille menoon. Viimeiselle maalimiehelle otettiin vielä ennen lähetystä "missä"-huudot ja niistä Minni innostuikin aivan valtavasti ja säntäsi kuin tykin suusta etsimään ukkoa. Näitä vielä siis lisää, hyvältä näyttää. Ainut miinus oli taas rullan pudottaminen parin metrin päähän minusta, nostatin sen kyllä Minnillä sieltä ja hyvin se sitten toi sen perille asti. Tähän pitäisi nyt jotain keksiä....

Noniin, tiistai olikin välipäivä ja keskiviikkona oli meidän kesäkauden viimeinen ulkoagitreeni Activella (ryhmät muuttuvat ja jatkossa meidän treenipäivä on torstai). Meillä oli 23 esteen rata ja ihan mukavia pätkiä siellä esitettiinkin ja välillä jankattiin joitain kohtia. Erityisesti mielen päälle jäi rohkeus ottaa väli.- ja etumatkaa kepeillä ja jättää koira pujottelemaan (onnistui hyvin jo eka yrittämällä, vaikka minä en muka uskaltanut tehdä sitä...:D) sekä se, että leikkaukset ei välttämättä ole meille parhaimpia ohjausvalintoja, koska minä ehdin välillä tosi hyvin ohjailemaan monia kohtia esim. valssilla tai persjätöllä. Koutsi-Marin sanoin jotakuinkin näin:  "Luota noihin jalkoihisi, kyllä noilla kerkeät, anna mennä vaan ja juokse!". :) Eli rohkeutta peliin vaan. Lopuksi hurautettiin Minnin kanssa vielä koko rata nollana läpi!

Tokotorstai oli meille tällä erää viimeinen, sillä jatkossa tokoilut jatkuu ohjatusti perjantai-iltaisin. Torstaina tokoiltiin ensin paikkismakuut sekä istuen että maaten (ei kommentoitavaa, hyvin meni), luoksetuloa (pysäytys ja maahanmeno), liikkeestä seisominen (ei ongelmaa, tää on meidän bravuuri:)) ja ruutu. Ruudusta erityisesti mainittava, että ruudun reunoilla oli  normaalisti tötsät mutta viivat oli vain piirretty hiekkaan kengällä, takana jo muutamia koirakoita odottamassa vuoroaan, kosketusalusta vietynä ruutuun koiran näkemättä ja mitä tekee Minni. No, juoksee tietenkin täpöllä ilman epäilyksen häivääkään ruutuun nakottamaan!! <3 Ai että, se oli kyllä hyvä. Tuohon oli hyvä lopettaa treeni.

Luoksetuloista sen verran, että se seisominenhan on sinänsä jees, pitää muistaa vain ylläpitää sitä ja heitellä siis lelua. Maahanmenokin oli jo ekalla kerralla oikein mukiinmenevä, ehkä sellaista säpäkkyyttä vois harjoitella vielä. Putken avulla ja siivekkeiden kierrolla on varmaan järkevää treenata, ettei koira ala ennakoimaan. Tehtiin myös niin, että Minni juoksi kouluttaja-Paulan luo syömään nameja ja sieltä sain kutsuttua koiraa luokse. Maahanmenon palkkauksessa taitaa nyt toimia parhaiten nami, ettei koira jää yhtään koomaamaan lelua ja ei siten malttaisi mennä kunnolla maahan asti (kokeiltu kerran).

(Blogi)lomaa ja treenailuja

Nytpäs on hurahtanut melkoinen tovi sitten viime päivityksen, johtuen toki pääasiassa siitä, että mitenkään erityisen paljon ei olla heinäkuussa treenattu vaan keskitytty lomailuun.

Vietimme viikon Hyrynsalmella, jossa koirat saivat nauttia pitkistä lenkeistä ja uimisesta ja toki täällä Oulussakin ollaan käyty rannalla aina kelien salliessa. Peppihän ei siis ui, mutta Minni sitäkin innokkaammin.

Ohjatut Activen agitreenit siis alkoivat taas kesätauon jälkeen kolmisen viikkoa sitten. Molemmilla kerroilla oli ratatreeniä ja olipa kyllä mukavaa olla taas pitkästä aikaa ohjatuissa treeneissä! Mukavia ohjauskuvioita oli radoilla ja olin viime viikon treeneissä tyytyväinen persjätön ja sylkkärin onnistumiseen (jo ekalla kerralla!) yhessä kohtaa. Sydäntäni lämmitti erityisesti myös A-esteen suorittaminen: ei mitään himmailua alaspäin tullessa vaan Minni veti reippaasti loppuun asti pysähtyen kontaktille, jes! :) Nyt pitäisi vaan muistaa miettiä, miten itse toimin (tai olen toimimatta...), kun koira tekee hyvin. Minun sijoittumiseni ja liikkumiseni kun tuntuu sittenkin olevan se kriittisin muuttuja Minnin tyylissä suorittaa A, eli mulla pitää olla liikettä silloin kun Minni on A:n harjalla, ettei se jää sinne himmailemaan.

Hakua ollaan nyt treenattu parina maanantaina ja sekin on lähtenyt taas rullaamaan parempaan suuntaan. Tehtiin jo pari haamua Minnille, joille ei siis lähetetty koiraa heti, vaan lähetettiin toiselle puolelle ensin. Hyvin onnistui ja Minni lähti tosi innokkaasti etsimään maalimiehiä. Viimeksi oli varmaan aika hankala saada haju maalimiehestä, kun Minni pyöri ja pyöri ja jouduin pari kertaa lähettämään sen uudelleen, kun M tuli takaisin luokseni sen näköisenä että ei siellä ketään ole. Upeasti silti jaksoi koira tehdä hommia helteessä ja lähti kyllä hyvin aina uudelleen hakemaan, kun käskin. Itseäni "pelotti", että mitenköhän käy (kun ei olla vielä näin vaikeaa harjoitusta ennen otettu), meneekö koiralla motivaatio, mutta vielä mitä, neiti oli aivan innoissaan! :) Ensimmäistä kertaa meillä oli käytössä Minnille myös umpipiilo, josta toki ovi jätettiin auki ja pienen ihmettelyn (tuijottamisen) jälkeen Minni kävi nappaamassa rullan piilosta maalimieheltä. Rullien ottaminen ja kuljettaminen on nyt sujunut mallikkaasti (erityisesti viime maanantaina), mutta rulla meinaa tipahtaa metrin-parin päähän minusta. Olen kyllä nostattanut Minnillä ne ihan käteeni, mutta tuota osiota pitää vielä hioa. Treenikaverit kyllä onneksi kommentoivat, että eipä heitäkään kiinnostaisi tuoda rullaa perille asti, kun minä kuulema etukenossa tuijotan tosi vihaisen näköisenä Minniä, kun se lähestyy! :D Ei siis tietenkään ole ollut tarkoitus tehdä niin, mutta ilmeisesti siinä jännitän sen verran tuleeko rulla käteen asti, niin oon ollut jotenki superjännittynyt ja M tietysti reagoi siihen sylkäisemällä rullan kauempana minusta. Eli tähän täytyy mulla nyt keskittyä jatkossa; nojata mieluummin taaksepäin ja RENTOUTUA! :D Eikä tuijottaa koiraa jäykistyneenä patsaaksi

Kerran tällä välillä on tehty myös esineruutua, joka sujui hyvin, eipä siis juuri siitä kommentoitavaa.

Elokuun alussa piti mennä Tornioon kisailemaan, mutta Minnin juoksut sotkivat nämä suunnitelmat. No, onneksi tässä lähellä on nyt kisoja lähestulkoon joka viikonlopulle, jos haluaa kisailla.Viime viikolla minun hajonnut nilkkani estivät molemmat agitreenit (meillä olisi ollut poikkeuksellisesti kahdet treenit) sekä hakuharkat. =( Tokoilemaan torstaina kuitenkin päästiin KAS:n treeneihin sekä tottistelemaan keskiviikkona.

Tottiksessa otettiin ekaa kertaa nyt metristä hyppyä, (kun oli reilun tunnin metsälenkki alla, niin ajattelin, että nyt on ainakin lämmitelty kroppa kunnolla;)). Aluksi Minni kiersi esteen muutaman kerran. Ilme oli sen näköinen että ei kai tuommosen seinän yli voi hypätä. ;) No, agilityohjaustyylisesti mentynä este alkoi sujumaan ja lelu palkkana, niin oikein hienosti M ponnasi hypyn yli. Tätä ei viitsi hirveästi toistaa, on se sen verran kovaa rääkkiä koiran kropalle. Tehtiin hypyn lisäksi vähän paikallaoloa ja eteenmenoa. Eteenmeno sujui tosi hyvin taas. Oltiin aluksi viety lelu koiran kanssa piiloon ja sitten tehtiin muita liikkeitä välissä. Hyvin tosiaan oli Minnillä muistissa lelu ja heti luvan saatuaan M ponkaisi kuin tykin suusta eteenpäin. Ens kerralla taidetaan viedä lelu koiran sitä näkemättä.

Tokossa tehtiin voittajan kaukoja, nopeita maahanmenoja, istumisia ja seisomisia (esim. että olin koiraan selin). Ei mitään erityistä kommentoitavaa niistä.

Jatkan tästä piakkoin, koska tässä välissä on nyt ehtinyt olla agikisat ja sekä haku- että aksatreenit....

OKK:n iltakisat

Vauhdin hurmaa kisoissa. Kuva: Minna Väänänen

Maanantaina saatiin vähän huokaista ja muuta treeniä ei tehty kuin kaksi kertaa A lenkin yhteydessä. Meni tosi hyvin! Tämä mainittakoon siksi, että sitten kisoissa tiistai-iltana se A ei mennytkään hyvin. Eli ongelmana on tosiaan näköjään edelleen se paikka ja Minni on siitä epävarma, vaikka kosketusalustalla ollaan sitä tehty. Tärkeää tässä näyttääkin nyt olevan minun sijoittuminen sekä ennen että jälkeen A:n. Nyt kisoissa kun en lähettänyt koiraa A:lle, vaan juoksin edelle kutsumaan A:lle, jäi M hetkeksi patsastelemaan A:n harjalle ja sitten hinkutti hitaasti alas oikeaan paikkaan. Argh. Siinäpä mulla ns. meni maku eli pasmat sekaisin ja jatkettiin rataa muutaman esteen verran, kun hutaisin sitten Minnin väärällä hypylle. Noh, jatkettiin siitä kuitenkin rata loppuun ja tietysti sitten iloisesti koiraa palkkaamaan, vaikka tuo harmittikin. Omia mokiahan nuo on, tuo A:lle meno siis myös, pitää nyt tosiaan taas yrittää miettiä mikä siinä on nyt niin outoa...

Toinen rata oli hypäri ja tulipa parissa kohtaa mulla hirmuinen kiire ohjaamaan Minniä, mutta M on onneksi niin kiltti, että jos huudan voimakkaammin sen nimeä tms. niin se hidastaa oottamaan. Eli minun osalta joissain kohti huonoa ohjaamista mutta M paikkasi mun mokia hyvin joten tuloksena NOLLA! =) Jesjes. Noiden kaarratusten ja hidastelujen jälkeen oli turha odottaakaan mitään huippuaikaa ja sijoituksemme oli 7./37 eli aikas hyvin kuitenkin mielestäni. Erityisesti mieltäni lämmitti etenemämme, joka oli 4,12m/s, vaikka tosiaan möhläilin siellä! :)

Keskiviikkona pääsin ensimmäistä kertaa tälle kesäkautta meidän PK-tottistreeneihin, joita Heli-kasvattaja vetää. Treenattiin ilmoittaututumista, seuraamista, henkilöryhmää, paikallaoloa ja lopuksi vielä kiva eteenmeno. Eteenmenossa vietiin palkka ihan ekana ja sitten tehtiin muut liikkeet väliin. Hyvin oli muistissa Minnillä liikkeidenkin jälkeen missä lelu on ja mitään epäröintiä eteenpäin menemisessä ei ollut.

Seuraamisessa erityisen treenin alle tulivat nyt käännökset. Suorat osuudet menivät hyvin. Eli käännöksiä treenaillaan vielä napakammiksi ja Minni saisi käyttää niissä enemmän takaosaansa, joka varmaan korjautuu sillä, että minä muistan selkeämmin päätä kääntämällä merkata mihin suuntaan käännytään. Kun vasemmalle käännökset paranevat, aletaan opettelemaan pk-puolen täyskäännöstä (oon tehnyt eri tavalla tähän asti, tokossa se on ollut ok). Henkilöryhmässä ja paikallaolossa ei mitään valittamista.

Torstaina meillä ei ollutkaan ohjattuja tokotreenejä ja minähän en tietenkään muistanut asiaa ja ajaa pöräytin Minsun kanssa Kuplalla hallille. No, tehtiin siinä pikku treeni sitten kuitenkin kun oltiin paikalle vaivauduttu. Tehtiin kaukoja maasta seisomaan ja seisomasta maahan. Sei-maa toimii paremmin. Välimatkaa on vasta joku 1,5m, meni nyt hyvin. Tehtiin myös kapuloiden (myös metalli) nostoa ja sivulletuontia sekä vähän seuraamisen askelia ja käännöksiä vasemmalle eilisten Helin neuvojen mukaan.

Tässä muutama kuva torstain lenkiltä, jossa oltiin kera Annan ja Maikin koirien. Koirilla oli kivaa mudassa! ;)

 Lopuksi uitiin vielä puhtaassa vedessä, sekä minä että muutama koira! ;)

Paluumatkalla Kuplassa kaksi väsynyttä matkustajaa. <3 Hyvin ne mahtuu etupenkin jalkatilaan! =D

Paimenessa ja Piteåssa

Tokokisoista toipuessa olikin edessä taas touhuntäyteinen viikko. Aksaa on treenattu vain parin pienen kontaktitreenin verran lenkkien yhteydessä, nythän ei siis ohjattuja treenejä ole niin keskitytään pienten juttujen treenaamiseen, kun kukaan ei ole neuvomassa mitä tehdä. ;) Kotona ollaan jatkettu esineiden nostelua ja alkaa sujua jo paljon paremmin!

Perjantaina lähdettiin Marin, Eiran ja Minnin kanssa paimeneen Kiiminkiin. Minni on jäynyt tasan yhden kerran aiemmin paimentamassa ja nähnyt ylipäätään lampaita sen kerran. Oli siis kivaa lähteä vuoden jälkeen kokeilemaan uudestaan hommaa, koska eka kerrallakin Minni jo osoittautui järkeväksi ja hyväksi paimeneksi (sen vähän ajan mitä kerettiin silloin harjoitella). Aluksi Minni oli tosi innokas lampaista ja näytti että lähtisi jopa jahtaamaan niitä, mutta eipä kestänyt kauaakaan kun päästiin tositoimiin, kun M hoksasi että näitähän paimennetaan, ei jahdata. ;) Minä olen itekin siis aivan noviisi noiden lampaiden kanssa ja siinähän pitää itekin kovasti tarkailla lampaiden päitä että mitä ne aikoo. Huomasin hyvin, että Minni tajusi paljon paremmin kuin minä mitä lampaat aikoo ja mitä pitää tehä. Hah. No, minullahan ei tosiaan ole sitä sisäsyntyistä paimennusviettiä toisin kuin paimenkoiralla. :P Eli tehtiin erilaisia kuljetuksia sekä aitauksessa että myös ihan aitaamattomalla pellolla. Sain koko ajan ohjeita kouluttaja-Sannilta ja ne olivatkin tarpeen, kun laji on tosiaan aivan uusi minulle. Sanni kehui Minnin työskentelyä kokonaisuudessaan ja sanoi myös, että Minni on tosi hyvä jarrukoira (estää lampaiden menon ei-haluttuun suuntaan). Kova kipinä lajiin syttyi ja pitäisi päästä pian uudelleen! On se upean näköistä nähdä miten koira toimii, vaikka sitä ei ole millään tavalla lajiin koulutettu.

Viikonlopuksi oli onneksi vielä tiedossa muuta mukavaa Ruotsin reissun merkeissä. Piteåssa järjestettiin Sommarhoppet-agilitykisa ja startteja oli molemmille päiville kaksi. Lähettiin Marin kans Oulusta la-aamuna ajelemaan ja iltapäivällä oli startit. Eka rata oli agilityrata ja tuloksena 15 (A:n kontakti, kielto putkelta, okserin rima) ja sij. 4 (oho ;D). M siis loikkasi A:n samalla tavoin kuin SM-kisojen kontaktiradalla, mutta tämän voin täysin pistää omaan piikkiini (niin kuin suurimman osan muistakin virheistä ;)), koska ohjasin A:n ihan oudosti eli en yhtään niin kuin treeneissä (normaalisti juoksen vähän matkaa A:n ohi ja sietä vapautan koiran, nyt jäin kyttäämään A:n alastulon luo ottaako koira kontaktin...)! Tyhmä minä. Kielto putkelta tuli, kun karjaisin ennen putkea "tässä", en tiiä miksi, vissiin siksi kun pelkäsin että menee väärään päähän putkea (johon kyllä ei olis menny...) ja M kiltisti pysähtyi ja kielto tuli. Okserin rima oli työtapaturma; kova vauhti, mutka ja rimat 65cm:ssä sekä kokemattomuus okserilla varmaan aiheuttuivat sen. Mielestäni ohjasin sen ihan hyvin muutoin.

Toka rata menikin sitten melkoisen nappiin, sillä tuloksena nollavoitto ja Ruotsin hyppyserti, JIHUU! :) Matkaseuralaisella Marilla ja Eiralla meni myös nappiin päivä, sillä he tekivät tuplanollan!

Kaverukset Eira ja Minni kuvassa ruusukkeiden kanssa (Eirasta tuli samalla Ruotsin ja Suomen AVA!=))

Tässä vähän kuvaa hypärin tuloslistasta. Ei näy kylläkään kokonaan, starttaajia oli 25.

Oltiin yötä Fårön camping-alueella mökissä Marin, Annan ja Anskun kanssa. Pieneen mökkiin mahduttiin hyvin kera kuuden koiran. :D Seuraavana aamuna olikin aikainen herätys, kun ensimmäinen rataantutustuminen oli mulla jo klo 6.30! Huh ja huh. Rata vaikutti muuten tosi kivalta, mutta alussa oli tosi vaikea kohta ja siihenhän me sitten hyllytettiinkin. En tajunnut tehdä kunnon jarrua ja Minni sinkosi liian pitkällä kaarella ja kerkesi hypätä kolmoshypyn väärään suuntaan. Jatkettiin kuitenkin rata lähestulkoon loppuun asti ja tehtiin nyt tosi hyvä A, jes! :) Erilaista tällä radalla oli se, että rata alkoi renkaalla. Suomessahan radan eka este on aina oltava normaali hyppy. Toinen rata oli taas hypäri ja sain taas pienen oppitunnin koirani liikkeestä radalla... Eli olin suunnitellut yhteen kohtaan vastakäännöksen, jossa sitten vasta koiran kanssa huomasin, ettei sitä olis tarvinnut. Minni kääntyi aivan niin kuin ohjasinkin (vastakäännöksellä tiukasti) väärään päähän putkea. Aijaijai...kun en olis sitä vastakäännöstä tehnyt, niin olisin saanut sen oikeaan päähän putkea. Niin ja miksikö tein sen vastakäännöksen? No, siellä oli yksi hyppy kivasti tyrkyllä ja pelkäsin, että M menisi sinne ja siksi se käännös. Näin myöhemmin ajatellen ei se edes olisi ollut paha ansaeste ja koiran linja oliskin ollut ihan hyvä putkeen, mutta minä en tosiaan tajunnut tuota ajoissa. Näin se kokemattomuus näkyy, mutta onhan tässä elämä aikaa oppia. ;)

Piteå Brukshundklubbenin alueella oli paljon kivoja metsäpolkuja.

Säät suosivat meitä kisaajia; molempina päivinä aurinko paistoi, mutta ei kuitenkaan ollut mikään kova helle ja koirat jaksoivat hyvin. Oli kyllä kiva ratoja Ruotsin puolella muutenkin, hyvä mieli jäi, vaikka muita huipputuloksia ei tullutkaan kuin tuo yksi. :)

Toko SM-kisat Pieksämäellä 29.6

Ja taas arvokisaa pukkaa! ;) Lauantaina osallistuimme siis tokon SM-karkeloihin. Meiltä KAS:lta lähti kaksi joukkuetta mukaan ja minä olin KAS 2-joukkueessa, jonka lopullinen sijoitus oli 14/70, hienoa!  Meidän joukkueessa oli lisäksemme (me siis AVOssa) Tiina& borcol Roy (ALO), Virpi & mittel Mauri (ALO), Jenna & irlter Noomi (VOI) ja Paula & belpag Poppanen (EVL).Jonkun mielestä tuo ei varmaan ole sijoitus eikä mikään, mutta minusta se on hieno tulos!

Lähinnä varmaan ajattelen niin, koska minulle itselleni toko ei ole se ainoa laji, johon panostan, ja siten sitä ei tietenkään tule treenattua yhtä paljon kuin sellaiset, jotka keskittyvät pelkkään tokoon. Käsittääkseni myös joukkueemme muille koirakoille toko on vain yksi harrastuksista, ei se yksi ja ainoa. Keli oli todella kuuma, +28c, mutta meillä siis koirat pelittivät tosi kivasti helteestä huolimatta. SM-kisoissahan on aina enemmän häiriötä kuin normaalissa tokokokeessa ja olenkin aivan varma, että ilman meidän mahtavia häiriötreenejä muutamaa viikkoa ennen kisoja ei meillä olisi mennyt näin hyvin! :)

Häiriötreeneissä seuraamista. Kuva: Minna Isokoski.

Rentoilua treenaamisen välissä. Kuva: Minna Isokoski.

Kuva: Minna Isokoski.

Liikkeet avoimessa luokassa suoritettiin kolmessa eri kehässä. Ensin Ossi Harjula tuomaroi seuraamisen, liikkeestä maahanmenon ja noudon, sitten Taru Torpström luoksetulon, liikkestä seisomisen, kaukokäskyt ja hypyn ja lopuksi tehtiin paikallaolot vielä eri kehässä Annne Nokelaisen tuomaroidessa.

Tässäpä liikket ja selitykset:

Paikalla makaaminen      7  Jouduin antamaan toisen "maahan"-käskyn, kun Minni ei ollut kunnolla kuulolla. Siitä siis  -2p. Yksi miinuspiste tuli, kun Minni oli kuulema kohentanut asentoaan.

Seuraaminen   9,5  Omasta mielestäni täydellinen! :)

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä   9  En tiiä mitä vikaa tässä oli. :D

Luoksetulo   10 

Seisominen seuraamisen yhteydessä 9  En tiiä mikä tässäkään oli miinus yhden pisteen arvoista. ;) Eli hyvin meni minusta, olisko ehkä olla seisominen aavistuksen hidas, hmm...tiedä häntä. (SM-kisoissahan ei saa suullista arvoita, jollei sitä itse erikseen kysy).

Noutaminen  0   Lähti ihanan innokkaasti hakemaan, arpoi kuitenkin hetken kapulan suuhun ottoa, annoin toisen käskyn ja lähti iloisesti tuomaan kapulaa mulle täydellä laukalla ja sitten....pudotti vauhdissa kapulan muutaman metrin päähän minusta ja ilme oli sen näköinen että heitä jo se lelu! Minua melkein nauratti, Minni oli niin innoissaan! Tämä johtuu väkisinkin siitä, että ollaan tehty tuommoisia vauhtinoutoharjoitteluja viime aikoina. :D

Jee, kivaa! Onnistuneen liikkeen jälkeen vauhdikkaasti seuraavaa tehtävää suorittamaan.

Kauko-ohjaus  10
Estehyppy  8 Muuten täydellinen, mutta Minni ponnisti esteen läheltä takaisin luokseni jotenkin liian läheltä/huonosti ja kolautti etusensa hyppyyn. :/ Olin kyllä tosi ihmeissäni, minun agilitykoirani kalauttaa jalkansa tokohyppyyn, ei ole näin käynyt koskaan aiemmin. Noh, varmaankin oli vain ns. työtapaturma ja Minni halusi vain niin tohinalla tulla luokseni.

Kokonaisvaikutus kaikilta kolmelta tuomarilta 8/10/8 eli yht. 8,67
Yht. 160,67p, 1. palkinto

Erityisen iloinen olin kakkoskehän jälkeen, kun sieltä napsahti yhteensä kolme kymppiä! :) Tällä kokonaispistemäärällä sijoituimme yksilötuloksissa sijalle 28. Osallistujia luokassamma oli kuitenkin 111, eli ei huono sijoitus ollenkaan! =)

Kaukokäskyt alkamassa.

Ennen tokokisoja siis treenailtiin satunnaisesti joitakin liikkeiden osia ja agilityn osalta käytiin muutama pikkutreeni ulkokentällä tekemässä lähinnä A:ta ja pari kertaa kepit (keppi-imua kauempaa). Muuten ollaankin lomailtu lenkkeillen ja uiden. 

Eilen kävin taas tekemässä pienoisen aksatreenin, eli vain A:n vahvistamista. Tänään Minni kävi Suvi Matilaisella hoidettavana ja loppupäivä otettiinkin melkoisen rennosti, jottei hoito menisi ns. harakoille. Illalla tosin käytiin kasvattaja-Helin ja Minnin veljen omistajan Hannan kanssa treenaamassa esineruutua. Tehtiin Minnille ihan vain läheltä esineiden nostamista (eli ei mitään spurttailua). Ongelma kun tuntuu vain olevan se, ettei M pidä esinettä suussaan siihen asti että ehdin antaa luvan irrottaa siitä/ottaa esineen käteeni. Eli esineiden nosto- ja pitoharjoittelua pitäisi nyt kotona tehdä erilaisilla esineillä.

Lisäksi Suvilta tuli kotiläksyksi laukkojen tarkkailu (meneekö enemmän esim. vasenta laukkaa) sekä kuuriluontoisesti kroppajumppaa jumppatyynyllä. Tähän täytyykin nyt panostaa, kun se on viime aikoina vähän jäänyt huonommalle hapelle. Onneksi tosiaan Minni oli muutoin hyvässä kunnossa, kuulema ns. normaalia harrastus/agilitykoiran pikku jumeja, jotka sitten saatiin hyvin auki. Mukavaahan se on harrastaa, kun on kaveri kunnossa. :)

Loppuviikosta onkin luvassa kaikkea kivaa, kun mennään paimentamaan ja Ruotsinmaalle aksaamaan, jeij! :)

Agility SM 2013 Kirkkonummi

Joukkueradalla. Kuva: Sirpa Saari.

Hiulihei, me siis lähdettiin edustamaan seuraamme KASsia agilityn SM-kisoihin. Nämä olivat ensimmäiset SM-kisat sekä koiralle että minulle, joten jännää oli tulossa! ;) Meillähän ei vielä ollut oikeutta osallistua yksilö SM-karkeloihin, koska emme olleet ehtineet saada kasaan tarvittavia nollatuloksia (niitä vaaditaan 7kpl 3-luokasta, joihin sisältyy yksi tuplanolla), joten edustimme siis maxien joukkuetta. Joukkueessa oli lisäksemme Marjo & australianpaimenkoira Aava, Jaana & valkoinenpaimenkoira Niki sekä Riitta ja unkarinvizla Szep. Valitettavasti muut joukkueemme eivät saaneet lainkaan tuloksia, joten joukkueemme tulokseksi tuli hyl.

Lähdimme jo torstai-iltapäivänä Oulusta ajelemaan Annan, Anskun, Minnin, Tokan ja Harriksen sekä valtavan tavaramäärän kanssa. No, Avensis näytti taas tilavuutensa ja hyvin mahduttiin! Perjantaina meillä oli edessä "harjoituskisat" Kirkkonummen urheilualueen tekonurmella, jossa varsinaiset SM-kisat pidettiin seuraavana päivänä. Olimme ilmoittaneet koirat vain ekalle radalle, koska emme halunneet olla iltamyöhään kisapaikalla (koska seuraavana aamuna piti tulla ajoissa kentälle). Kisan tarkoituksena oli lähinnä tehdä esteet ja alusta tutuiksi koirille. Hylsyksi meni meidän rata, kun ohjasin Minnin huonosti päällejuoksuna A-esteelle ja M tuli siitä ohi. No, eihän se siinä vielä kielloksi mennyt vaan mulla lähinnä meni pasmat sekaisin, kun tämä virhe tuli ja lisäksi M meni A:n melkoisen hitaasti (ei läheskään niin hienosti kuin viimeistelytreeneissä keskiviikkona), niin en sitten enää ohjannut seuraavaa hyppyä kunnolla ja M kerkesi hypätä sen väärinpäin. Loppuratakin meni vähän humputellessa, mulla vissiin tosiaan ote katosi ja ohjasin löysästi Minniä. Huono kenraali tarkoittaa hyvää varsinaista koetosta, eikö niin! Eli tästä sisuuntuneena päätin ottaa paremman tsempin lauantaille.

Viikonlopun ajan majoituimme Minnin kanssa ystäväni Rean perheen luona Nummelassa. Siellä Minnillä olikin mukava nujamiskaveri Nano. Nano on vuoden ikäinen patterdalen terrieri ja virtaa tässä neidissä riitti.

Aamupainit ilmapatjalla.
  

Lauantaiaamuna ajelimme Rean ja Minnin kanssa Kirkkonummelle ja heti aamusta siis tositoimiin. Starttasimme toisena koirakkona radalle meidän joukkueesta ja painetta pukkasi, kun ensimmäinen koirakko ei saanut tulosta. Meidän harteille jäi siis tuloksen tekeminen, koska joukkueella pitää olla kolme tulosta. Ja tuloshan me tehtiin!!! =)

Tässä kuivaharjoittelemassa ilman koiraa. Rea räppäsi kuvan, kun olin rataantutustumisessa.

Tuloksena siis 5, mutta olihan se hieno rata, se on myönnettävä! =) Erityisen onnellinen olen, ettei minua näissä suurissa karkeloissa jännittänyt sen enempää kuin yleensäkään kisoissa ja sain pidettyä pääni ja jännitykseni kurissa. Vitonen tuli siis A:n alastulolta; Minni hyppäsi alas melkoisen korkealta ja ei siis ottanut kontaktia. A mentiin kuitenkin vielä toisenkin kerran ja silloin kontakti onnistui hyvin. Täytyy myös olla tyytyväinen, että kaikki ohjaussuunnitelmat onnistuivat täydellisesti ja tehtiin hyvä aikakin (olikohan se n. -5,75s alle ihanneajan, minusta se on ihan hyvä kun miettii että radalla oli kaikki kontaktit ja A mentiin kahdesti, kontaktit kun ei ole Minnillä maailman nopeimmat...). Nyt sitten alkoikin jännittäminen muiden joukkueemme jäsenten puolesta. Tai lähinnä seuraavan kolmoskoirakon, Jaanan ja Nikin, koska jos heillä tulisi hylsy, olisi meidän joukkueemme tulos automaattisesti hyl (kaksi hylsyä joukkueessa, kun eka koirakkomme siis teki hylsyn). Valitettavasti kolmoskoirakon tulokseksi myös tuli hyl, joten tipuimme kisasta. Viimeinenkin koirakkomme sai toki startata, mutta hekin tekivät hylsyn. Näin ollen minä ja Minni olimme meidän joukkueesta ainoa tuloksen tehnyt koirakko!

Lauantai-iltana lenkkeilimme vielä Nummelan kauniissa maisemissa koirien kanssa ja Minni pääsi myös uimaan.

Minnillä oli kivaa, kun Nano ei pysynyt aivan perässä.

Takaa-ajo jatkui ja jatkui...

Sunnuntain aamulenkki huipentui huikeisiin maisemiin Kokkokalliolle.

Upealla maisemapaikalla (Kokkokalliolla) lenkkeilemässä.

Rea perheineen heitti vielä minut ja Minnin takaisin kisapaikalle seuraamaan yksilöfinaaleita. Olipa huisia olla katsomassa Suomen huippujen menoa radoilla ja finaalissa oli hieno tunnelma kelistä huolimatta (välillä satoi tosi paljon vettä). Minni pääsi lenkkeilemään tuttujen kanssa myös kisapaikalla, kun nähtiin Tiia, Wette ja Lucky. Kyllähän Minnillä ja Luckylla oli taas kivaa kirmatessaan puistossa!

Telmintää bc Luckyn kanssa kisalueen lähistöllä olevassa puistossa.

Lisää kuvateksti

Lähdimme ajelemaan Kirkkonummelta Oulua kohti vielä finaalien loputtua (n. klo 18) ja olikin ihana päästä kotiin omaan sänkyyn nukkumaan! <3

Sertiiiiiii! ...Ja monta hyllyä. ;)

Oujes, sitä toista agisertiä ei sitten kauaa tarvinnutkaan odotella, sillä se napsahti meille OKK:n iltakisoissa 5.6! :) Sijoituttiin toiselle sijalle heti bordercollie Super-Erren jälkeen. Rata meni siis nappiin! Toinen rata oli hyppyrata ja siitä meille tulokseksi tuli HYL, kun keppitörkkäisyssä minä sähläsin liikaa ja otettiin siitä kolme kieltoa, kun en saanut sitten koiraa heti siitä korjaamaan (olis pitäny ottaa vähän enemmän välimatkaa kepeille ja sitten lähettää uudelleen). No, se ja sama siinä vaiheessa kun virheitä oli jo alla. Loppurata meni muuten hyvin, mutta kolmanneksi viimeinen hyppy mentiin vielä väärältä puolelta. Hyvä mieli jäi silti tietenkin kisoista, koska tuo serti tupsahti aivan yllättäen. Toki tiesin, että nolla tuli, mutta lähdin samantien radan jälkeen kävelylle ja palattuani minua kuulutettiin heti palkintojenjakoon, en kyllä ollut uskoa korviani kun kuulin tuloksen! :)

Kisojen jälkeisenä päivänä Minni pääsi Tamara Merenvallan hoidettavaksi. Kävimme Tamaran taitavien kätösten hoidettavana 2kk sitten ja edelleen Tamara totesi Minnin olevan hyvässä, lähes täydellisessä kunnossa.

Tällä viikolla oli myös hakutreenit, jotka menivät jo taas paremmin. Tehtiin ilmaisuviuhkaa ja lopuksi vielä tuulitreenin tyylinen ilmaisu, onnistui hyvin!

Perjantaina ajeltiin Minnin, Piritan ja Pietarin kanssa Iisalmeen Sadun luo yöksi, koska seuraavana aamuna oli kisat. Iisalmessa oli tuomaroimassa Timo Vertanen ja olipa Timo keksinyt kimurantteja ratoja. Eli kaikki radat olivat tosi haastavia meille ja tuloksena kolme hylsyä! :/ Eipä siis tarvittu kotiin unohtunutta kisakirjaakaan (ja kyllä, pääsin onneksi kisaamaan vaikka kirja jäi kotiin), kun ei tuloksilla juhlittu. Ekalla radalla kohtaloksemme koitui taas keppitörkkäisy avokulmasta, korjailin sitä pari kertaa ja yksi rima (olin koiran edessä). Ajanotto oli kuitenkin pikku sateen vuoksi ilmeisesti rikki, joten meille ei saatu kellotettua aikaa! Meille sanottiin, että saisin mennä radan uudelleen, mutta virheet jäisivät voimaan. No, en tietenkään mennyt rataa uudelleen, koska oli vielä kaksi starttia edessä ja niin meille merkattiin tulokseksi hyl.

Toinen rata olikin jotain uskomatonta sään vuoksi. Juuri pari koiraa ennen meitä alkoi sataa kuin saavista kaatamalla ja kenttä tietysti tuli täyteen rapakoita. Odottelin vuoroani auton avatun takaluukun alla ja toivoin koko ajan, että kisat keskeytettäisiin sateen vuoksi. Vielä mitä! Kun meidät kuulutettiin radalle, Minni yritti tulla haarojeni väliin sadetta suojaan! :O Satoi siis aivan kaatamalla ja ei muuta kuin starttaamaan radalle... No, kun jätin Minnin lähtöön ja kävelin itse parin esteen päähän ja käännyin kutsumaan koiraa oli leukani loksahtaa, kun Minni jo tuli minua kohti ja oli hypännyt ensimmäisen esteen. Siis mitä, M ei ole _koskaan_ varastanut kisoissa lähdössä (treeneissä pari kertaa ja heti on kyllä typy palautettu ruotuun), joten sainkin käyttää kaiken tarmoni saadakseni kasattua itseni siinä sekunnin-parin aikana ja jatkettua rataa. Sehän onnistuikin ihan kohtuullisesti ja sain heti alussa lähes kaikkia koiria imeneen putken suun ohitettua ja koiran ohjattua kepeille. Ja nyt törkkäisykin onnistui! Toki nyt oli umpikulma. Pasmat menivät sitten sekaisin puomin jälkeen kun koira piti lähettää huonosti näkyvään putkeen puomin alle ja kun M ei heti pienellä lähetyksellä sinne lähtenyt (ei varmasti nähnyt putkea, olin itse edessä) ja jouduin tekemään kunnon saattelun putkelle, en enää ehtinyt jatkoon ohjaamaan muuria ja M tuli sen ohi. En jaksanut enää korjata asiaa ja ottaa muuria uudelleen, vaan jatkettiin rataa väistellen suurimpia rapakoita ja tulos siis hyl. Niin ja se lähdöstä varastaminen. Sehän johtui varmastikin aivan täysin siitä kaatosateesta. Videolta myöhemmin näin, miten Minni jää lähtöön normaalisti ja sitten rupeaa ravistelemaan itsestään vesiä pois ja sitten jää hölmistyneenä seisomaan. Sen jälkeen ottaa muutaman epäröivän askeleen eteenpäin ja hyppää ekan hypyn minua kohti. Minä siis ihmeissäni siellä katson, että koira tulee jo kohti ja sain tosiaan itseni liikkeelle ja jatkoimme rataa. Keli oli siis mitä järkyttävin ja tosiaan piti ihmetellä miksei kisaa keskeytetty. Noh, meidän suoritusvuoron jälkeen oli jäljellä enää pari maxikoiraa ja kappas, sen jälkeenpä kisa keskeytettiin ja odotettiin sateen loppumista, että pikkukoirat pääsisivät paremmalla kelillä kisaamaan....Reilua....

Sää parani tauon jälkeen ja aurinkokin alkoi paistaa. Kolmas rata, hypäri, tuntui jo tutustumisessa vaikealta ja noin puolessavälin rataa mulle kävi "työtapaturma", kun ajauduin keppien jälkeisen hypyn jälkeen ohjaamaan väärää hyppyä! Eli sijoittumiseni oli aivan väärä. Ilmeeni oli varmaan melkoisen hölmistyneen näköinen, kun tajusin että tämähän on väärä hyppy, ei mun tänne pitänyt tulla! :D Tämä johtunee vain siitä, etten kyseiseen kohtaan ehtinyt kunnolla tutustua. Muuten siihen asti meni hyvin.

Näin jälkeenpäin olen pohdiskellut, miten paljon radansuunnitteluun käytettävä aika vaikuttaa suoritukseeni. Nyt aikaa ei ollut paljoa, kun maksit olivat suoritusvuorossa ensimmäisinä ja en siis voinut katsoa rataa ensin pienten koirien suorittamana. Toki olin heti kyttäämässä kun rataa rakennettiin, mutta ainakin näissä kisoissa radat olivat niin kimurantteja, ettei tuo aika minulle riittänyt. Tämähän siis tietenkin tarkoittaa myös sitä, että olen vielä kovin kokematon radansuunnittelussa. Toki se, että aikaa olisi enemmän, ei välttämättä sen kummemmin vaikuttaisi suoritukseen...hmm..mene ja tiedä. Mutta kokemusta tottakai tarvin sekä minä että myös Minni, tämä näkyy erityisesti kepeillä. Ainiin, A-este meni ihan kohtuullisesti (sit käytiin tekemässä sitten kisojen jälkeen pari kertaa vielä kirkkaalla kosketusalustalla).

Iisalmen reissun jälkeen suunnattiin koirapoppoon ja Marin ja Pihlan kanssa Hyrynsalmelle Roopea hoitamaan.

Juoksulenkillä Minnin ja Roopen kans.

Hyryn raitin varrella kasvoi paljon kieloja.

Vilvoittelemassa suolampareella.