Agility SM 2013 Kirkkonummi

Joukkueradalla. Kuva: Sirpa Saari.

Hiulihei, me siis lähdettiin edustamaan seuraamme KASsia agilityn SM-kisoihin. Nämä olivat ensimmäiset SM-kisat sekä koiralle että minulle, joten jännää oli tulossa! ;) Meillähän ei vielä ollut oikeutta osallistua yksilö SM-karkeloihin, koska emme olleet ehtineet saada kasaan tarvittavia nollatuloksia (niitä vaaditaan 7kpl 3-luokasta, joihin sisältyy yksi tuplanolla), joten edustimme siis maxien joukkuetta. Joukkueessa oli lisäksemme Marjo & australianpaimenkoira Aava, Jaana & valkoinenpaimenkoira Niki sekä Riitta ja unkarinvizla Szep. Valitettavasti muut joukkueemme eivät saaneet lainkaan tuloksia, joten joukkueemme tulokseksi tuli hyl.

Lähdimme jo torstai-iltapäivänä Oulusta ajelemaan Annan, Anskun, Minnin, Tokan ja Harriksen sekä valtavan tavaramäärän kanssa. No, Avensis näytti taas tilavuutensa ja hyvin mahduttiin! Perjantaina meillä oli edessä "harjoituskisat" Kirkkonummen urheilualueen tekonurmella, jossa varsinaiset SM-kisat pidettiin seuraavana päivänä. Olimme ilmoittaneet koirat vain ekalle radalle, koska emme halunneet olla iltamyöhään kisapaikalla (koska seuraavana aamuna piti tulla ajoissa kentälle). Kisan tarkoituksena oli lähinnä tehdä esteet ja alusta tutuiksi koirille. Hylsyksi meni meidän rata, kun ohjasin Minnin huonosti päällejuoksuna A-esteelle ja M tuli siitä ohi. No, eihän se siinä vielä kielloksi mennyt vaan mulla lähinnä meni pasmat sekaisin, kun tämä virhe tuli ja lisäksi M meni A:n melkoisen hitaasti (ei läheskään niin hienosti kuin viimeistelytreeneissä keskiviikkona), niin en sitten enää ohjannut seuraavaa hyppyä kunnolla ja M kerkesi hypätä sen väärinpäin. Loppuratakin meni vähän humputellessa, mulla vissiin tosiaan ote katosi ja ohjasin löysästi Minniä. Huono kenraali tarkoittaa hyvää varsinaista koetosta, eikö niin! Eli tästä sisuuntuneena päätin ottaa paremman tsempin lauantaille.

Viikonlopun ajan majoituimme Minnin kanssa ystäväni Rean perheen luona Nummelassa. Siellä Minnillä olikin mukava nujamiskaveri Nano. Nano on vuoden ikäinen patterdalen terrieri ja virtaa tässä neidissä riitti.

Aamupainit ilmapatjalla.
  

Lauantaiaamuna ajelimme Rean ja Minnin kanssa Kirkkonummelle ja heti aamusta siis tositoimiin. Starttasimme toisena koirakkona radalle meidän joukkueesta ja painetta pukkasi, kun ensimmäinen koirakko ei saanut tulosta. Meidän harteille jäi siis tuloksen tekeminen, koska joukkueella pitää olla kolme tulosta. Ja tuloshan me tehtiin!!! =)

Tässä kuivaharjoittelemassa ilman koiraa. Rea räppäsi kuvan, kun olin rataantutustumisessa.

Tuloksena siis 5, mutta olihan se hieno rata, se on myönnettävä! =) Erityisen onnellinen olen, ettei minua näissä suurissa karkeloissa jännittänyt sen enempää kuin yleensäkään kisoissa ja sain pidettyä pääni ja jännitykseni kurissa. Vitonen tuli siis A:n alastulolta; Minni hyppäsi alas melkoisen korkealta ja ei siis ottanut kontaktia. A mentiin kuitenkin vielä toisenkin kerran ja silloin kontakti onnistui hyvin. Täytyy myös olla tyytyväinen, että kaikki ohjaussuunnitelmat onnistuivat täydellisesti ja tehtiin hyvä aikakin (olikohan se n. -5,75s alle ihanneajan, minusta se on ihan hyvä kun miettii että radalla oli kaikki kontaktit ja A mentiin kahdesti, kontaktit kun ei ole Minnillä maailman nopeimmat...). Nyt sitten alkoikin jännittäminen muiden joukkueemme jäsenten puolesta. Tai lähinnä seuraavan kolmoskoirakon, Jaanan ja Nikin, koska jos heillä tulisi hylsy, olisi meidän joukkueemme tulos automaattisesti hyl (kaksi hylsyä joukkueessa, kun eka koirakkomme siis teki hylsyn). Valitettavasti kolmoskoirakon tulokseksi myös tuli hyl, joten tipuimme kisasta. Viimeinenkin koirakkomme sai toki startata, mutta hekin tekivät hylsyn. Näin ollen minä ja Minni olimme meidän joukkueesta ainoa tuloksen tehnyt koirakko!

Lauantai-iltana lenkkeilimme vielä Nummelan kauniissa maisemissa koirien kanssa ja Minni pääsi myös uimaan.

Minnillä oli kivaa, kun Nano ei pysynyt aivan perässä.

Takaa-ajo jatkui ja jatkui...

Sunnuntain aamulenkki huipentui huikeisiin maisemiin Kokkokalliolle.

Upealla maisemapaikalla (Kokkokalliolla) lenkkeilemässä.

Rea perheineen heitti vielä minut ja Minnin takaisin kisapaikalle seuraamaan yksilöfinaaleita. Olipa huisia olla katsomassa Suomen huippujen menoa radoilla ja finaalissa oli hieno tunnelma kelistä huolimatta (välillä satoi tosi paljon vettä). Minni pääsi lenkkeilemään tuttujen kanssa myös kisapaikalla, kun nähtiin Tiia, Wette ja Lucky. Kyllähän Minnillä ja Luckylla oli taas kivaa kirmatessaan puistossa!

Telmintää bc Luckyn kanssa kisalueen lähistöllä olevassa puistossa.

Lisää kuvateksti

Lähdimme ajelemaan Kirkkonummelta Oulua kohti vielä finaalien loputtua (n. klo 18) ja olikin ihana päästä kotiin omaan sänkyyn nukkumaan! <3

Sertiiiiiii! ...Ja monta hyllyä. ;)

Oujes, sitä toista agisertiä ei sitten kauaa tarvinnutkaan odotella, sillä se napsahti meille OKK:n iltakisoissa 5.6! :) Sijoituttiin toiselle sijalle heti bordercollie Super-Erren jälkeen. Rata meni siis nappiin! Toinen rata oli hyppyrata ja siitä meille tulokseksi tuli HYL, kun keppitörkkäisyssä minä sähläsin liikaa ja otettiin siitä kolme kieltoa, kun en saanut sitten koiraa heti siitä korjaamaan (olis pitäny ottaa vähän enemmän välimatkaa kepeille ja sitten lähettää uudelleen). No, se ja sama siinä vaiheessa kun virheitä oli jo alla. Loppurata meni muuten hyvin, mutta kolmanneksi viimeinen hyppy mentiin vielä väärältä puolelta. Hyvä mieli jäi silti tietenkin kisoista, koska tuo serti tupsahti aivan yllättäen. Toki tiesin, että nolla tuli, mutta lähdin samantien radan jälkeen kävelylle ja palattuani minua kuulutettiin heti palkintojenjakoon, en kyllä ollut uskoa korviani kun kuulin tuloksen! :)

Kisojen jälkeisenä päivänä Minni pääsi Tamara Merenvallan hoidettavaksi. Kävimme Tamaran taitavien kätösten hoidettavana 2kk sitten ja edelleen Tamara totesi Minnin olevan hyvässä, lähes täydellisessä kunnossa.

Tällä viikolla oli myös hakutreenit, jotka menivät jo taas paremmin. Tehtiin ilmaisuviuhkaa ja lopuksi vielä tuulitreenin tyylinen ilmaisu, onnistui hyvin!

Perjantaina ajeltiin Minnin, Piritan ja Pietarin kanssa Iisalmeen Sadun luo yöksi, koska seuraavana aamuna oli kisat. Iisalmessa oli tuomaroimassa Timo Vertanen ja olipa Timo keksinyt kimurantteja ratoja. Eli kaikki radat olivat tosi haastavia meille ja tuloksena kolme hylsyä! :/ Eipä siis tarvittu kotiin unohtunutta kisakirjaakaan (ja kyllä, pääsin onneksi kisaamaan vaikka kirja jäi kotiin), kun ei tuloksilla juhlittu. Ekalla radalla kohtaloksemme koitui taas keppitörkkäisy avokulmasta, korjailin sitä pari kertaa ja yksi rima (olin koiran edessä). Ajanotto oli kuitenkin pikku sateen vuoksi ilmeisesti rikki, joten meille ei saatu kellotettua aikaa! Meille sanottiin, että saisin mennä radan uudelleen, mutta virheet jäisivät voimaan. No, en tietenkään mennyt rataa uudelleen, koska oli vielä kaksi starttia edessä ja niin meille merkattiin tulokseksi hyl.

Toinen rata olikin jotain uskomatonta sään vuoksi. Juuri pari koiraa ennen meitä alkoi sataa kuin saavista kaatamalla ja kenttä tietysti tuli täyteen rapakoita. Odottelin vuoroani auton avatun takaluukun alla ja toivoin koko ajan, että kisat keskeytettäisiin sateen vuoksi. Vielä mitä! Kun meidät kuulutettiin radalle, Minni yritti tulla haarojeni väliin sadetta suojaan! :O Satoi siis aivan kaatamalla ja ei muuta kuin starttaamaan radalle... No, kun jätin Minnin lähtöön ja kävelin itse parin esteen päähän ja käännyin kutsumaan koiraa oli leukani loksahtaa, kun Minni jo tuli minua kohti ja oli hypännyt ensimmäisen esteen. Siis mitä, M ei ole _koskaan_ varastanut kisoissa lähdössä (treeneissä pari kertaa ja heti on kyllä typy palautettu ruotuun), joten sainkin käyttää kaiken tarmoni saadakseni kasattua itseni siinä sekunnin-parin aikana ja jatkettua rataa. Sehän onnistuikin ihan kohtuullisesti ja sain heti alussa lähes kaikkia koiria imeneen putken suun ohitettua ja koiran ohjattua kepeille. Ja nyt törkkäisykin onnistui! Toki nyt oli umpikulma. Pasmat menivät sitten sekaisin puomin jälkeen kun koira piti lähettää huonosti näkyvään putkeen puomin alle ja kun M ei heti pienellä lähetyksellä sinne lähtenyt (ei varmasti nähnyt putkea, olin itse edessä) ja jouduin tekemään kunnon saattelun putkelle, en enää ehtinyt jatkoon ohjaamaan muuria ja M tuli sen ohi. En jaksanut enää korjata asiaa ja ottaa muuria uudelleen, vaan jatkettiin rataa väistellen suurimpia rapakoita ja tulos siis hyl. Niin ja se lähdöstä varastaminen. Sehän johtui varmastikin aivan täysin siitä kaatosateesta. Videolta myöhemmin näin, miten Minni jää lähtöön normaalisti ja sitten rupeaa ravistelemaan itsestään vesiä pois ja sitten jää hölmistyneenä seisomaan. Sen jälkeen ottaa muutaman epäröivän askeleen eteenpäin ja hyppää ekan hypyn minua kohti. Minä siis ihmeissäni siellä katson, että koira tulee jo kohti ja sain tosiaan itseni liikkeelle ja jatkoimme rataa. Keli oli siis mitä järkyttävin ja tosiaan piti ihmetellä miksei kisaa keskeytetty. Noh, meidän suoritusvuoron jälkeen oli jäljellä enää pari maxikoiraa ja kappas, sen jälkeenpä kisa keskeytettiin ja odotettiin sateen loppumista, että pikkukoirat pääsisivät paremmalla kelillä kisaamaan....Reilua....

Sää parani tauon jälkeen ja aurinkokin alkoi paistaa. Kolmas rata, hypäri, tuntui jo tutustumisessa vaikealta ja noin puolessavälin rataa mulle kävi "työtapaturma", kun ajauduin keppien jälkeisen hypyn jälkeen ohjaamaan väärää hyppyä! Eli sijoittumiseni oli aivan väärä. Ilmeeni oli varmaan melkoisen hölmistyneen näköinen, kun tajusin että tämähän on väärä hyppy, ei mun tänne pitänyt tulla! :D Tämä johtunee vain siitä, etten kyseiseen kohtaan ehtinyt kunnolla tutustua. Muuten siihen asti meni hyvin.

Näin jälkeenpäin olen pohdiskellut, miten paljon radansuunnitteluun käytettävä aika vaikuttaa suoritukseeni. Nyt aikaa ei ollut paljoa, kun maksit olivat suoritusvuorossa ensimmäisinä ja en siis voinut katsoa rataa ensin pienten koirien suorittamana. Toki olin heti kyttäämässä kun rataa rakennettiin, mutta ainakin näissä kisoissa radat olivat niin kimurantteja, ettei tuo aika minulle riittänyt. Tämähän siis tietenkin tarkoittaa myös sitä, että olen vielä kovin kokematon radansuunnittelussa. Toki se, että aikaa olisi enemmän, ei välttämättä sen kummemmin vaikuttaisi suoritukseen...hmm..mene ja tiedä. Mutta kokemusta tottakai tarvin sekä minä että myös Minni, tämä näkyy erityisesti kepeillä. Ainiin, A-este meni ihan kohtuullisesti (sit käytiin tekemässä sitten kisojen jälkeen pari kertaa vielä kirkkaalla kosketusalustalla).

Iisalmen reissun jälkeen suunnattiin koirapoppoon ja Marin ja Pihlan kanssa Hyrynsalmelle Roopea hoitamaan.

Juoksulenkillä Minnin ja Roopen kans.

Hyryn raitin varrella kasvoi paljon kieloja.

Vilvoittelemassa suolampareella.

Blogin päivitystä muutamalta viikolta

No nytpä on taas päässyt aika hurahtamaan ilman yhtään blogimerkintää, joten tilanne on korjattava ja tässäpä kunnon postaus viime viikkojen tohinoista.

Kävimme poikkeuksellisesti tiistaina (22.5) treenaamassa agilityä, kun seuraavalle päivälle sattui oman seuran kisat. Tiistaina oli sama ratapohja kuin lauantaina ja emme siksi tehneet Minnin kanssa enää samaa harjoitusta vaan teimme vähän eri ratapätkiä. Ihan mukavaa menoa, välistävedot ja saksalaiset alkavat jo onnistua. Pari tiukkaa valssia aiheutti minulle vähän ongelmia.

Keskiviikkona kävimme sitten juoksemassa kaksi hylsyrataa. Erityisesti ensimmäinen rata oli hyvä ja jäikin harmittamaan TOSI PALJON, kun aivan radan lopussa kosahti. Radalla oli siis kaksi putkea, jossa sai valita kumpaan päähään koiran lähettää. No, ajattelin jo tutustumisessa, että yritän ohjata tiettyyn päähän ja vaikka menis "väärään" niin se ei siis tässä tapauksessa haittaa. Mulla ei ole koskaan aiemmin kisoissa, eikä edes treeneissä, ollut tällaista kohtaa, joten piti kai se arvata että siinähän se sitten pakka hajosi. Ehkä sekunnin herpaantuminen ja koiran huolimaton huiskaisu putkeen ja jo  oman rintamasuunnan kääntäminen muualle, niin Minni kääntyikin pois putken suulta (oli siis menossa jo putkeen) ja hyppäsi lähellä olleen hypyn; voi eiiiii. Varsinkin kun loppurataa ei ollut jäljellä kuin neljän esteen verran enää, niin harmitti kyllä. Pöh. No, kerättiin tsemppiä seuraavalle radalle, joka oli hypäri. Siinä olikin sitten pari niin mielenkiintoista kohtaa, että en meinannut yhteen kohtaan saada tehtyä mitään järkevää ohjaussuunnitelmaa ja niinhän siinä sitten kävikin jo neloshypyllä, että ohjasin Minnin väärälle hypylle. Jatkettiin kuitenkin rata jonkinmoisella asenteella loppuun asti. Eihän se koira tiedä milloin hylky tulee, se tekee omasta mielestään aina nollarataa. :) Radat tuomaroi Jati Tienhaara.

Torstaina kävin pikapikaa tokoilemassa meidän kesän treeniryhmässä ottamassa ruudun (Paula olin tehnyt kaksi eri ruutua) luoksetulon ja lyhyen häiriöseuraamisen (maassa seuraamisen kohdalla oli kaikkea roinaa, leluja ym). Nämä kaikki sujuivat hyvin. Luoksetuloihin pitää nyt tehdä vaihtelua paljon, ettei ala ennakoimaan. Eli pallon heittelyä.

Lyhyistä tokotreeneistä suuntasimme suoraan Helin ja Anskun kanssa metsään tekemään ilmaisuja koirille. Helin hyvät vinkit olivat kyllä taas tarpeen, kun Minni oli vähän kujalla asiasta! Tehtiin ilmaisujen lisäksi vielä yksi tuulitreeni loppuun, jotta satiin vähän neidin nenää avattua, se oli hyvä juttu.

Perjantaina suuntasimme viikonlopuksi Rovaniemelle, jossa koirat saivat nauttia samojedinkoira-Ricon seurasta sekä välillä pienen havannankoira-Roopen leikeistä. Sunnuntai-iltana meillä oli Katja Sulkalan tokotreenit tulevalle KAS:n SM-kisajoukkueelle. Tehtiin tunnaria, noutoa ja luoksetuloa. Paras vinkki oli noudon ja tunnarin palautuksessa se, että käännyn selin koiraan ja silloin M tuo paremmin kapulan eikä hidasta vauhtia. Hyvä vinkki myös oli, että jos M kapulalle mennessään hyppää kapulalle (tekee ns. tappoloikan), laita kapula jonkin taakse, esim. vesipullon

Tiistaina käytiin Anskun kans kentällä tekemässä ilmaisutreenit. Meni vähän paremmin nyt jo kuitenkin kuin viimeksi metsässä.

Keskiviikkona oli pitkästä aikaa treeneissä oma ryhmä koolla eli Piritta, Henna ja Päivi. Treenit pidettiin hirveän kuumuuden vuoksi hallissa, jossa olikin ihan siedettävä lämpötila ja Minni jaksoi hyvin mennä 25 esteen radan pariinkin otteeseen. Rata rullasi ohjauksen suhteen oikein hyvin, ainoa päänvaivaa aiheuttava asia oli taas se A-este... :/ No, toki myös jarrutusta pituudelle ja takaaleikkausta vähän hinkattiin. Jäähdyttelylenkillä käytettiin koiria uimassa ihanalla merenrannalla, jossa en ollut ennen käynyt. Tässä pari kuvaa sieltä:

Koirat juoksee innoissaan vilvoittelemaan.

Ihana aurinko, ihana rantsu!

Pietari kahlasi rantavesissä, Minni ja Pipsa kävivät vähän kaempanakin uiskentelemassa.

MInni ja Pipsa rinta rinnan. :)

Muutamana päivänä on nyt käyty uimassa, koska kelit (ja siten vedetkin) ovat lämmenneet kovasti. Toki en anna Minnin vielä kovin kauaa polskutella, ettei vilustu. Kerettiin käydä Vesipedossa uimassa kerran, mutta nyt taitaa jäädä sisällä uiminen syksyyn ja luonnonvedet kutsuvat.

Viikon ajan meillä on asustellut Aarni-lapinkoiraherra ja elämä kolmen koiran kanssa on sujunut ihan mukavasti, mutta tyätyy myöntää että ehkei ihan vielä kuitenkaan ole meillä kolmannen koiran paikka auki. ;)

Kaverukset iltalenkillä.

Perjantaina kävin SM-tokoporukan tokotreeneissä yliopiston parkkiksella tekemässä vain paikallaolon, koska mulla oli sille iltaa myös KAS:n SM-agilityjoukkueen treenit. Heidi-Maria Puolakka veti meille ratatreeniä erityisesti SM-kisoja ajatellen. Eli siis, meidät on Minnin kanssa valittu edustamaan KAS:n maxijoukkuetta Kirkkonummelle SM-kisoihin 15.6.!! Hurjaa! :D

Harjoiteltavaa treeneistä jäi: okserille tulot suoraan ja tiukat käännökset, kepit eri kulmista ja eri ohjauksilla, A.

Sunnuntai-iltana kävimme vielä tekemässä haun ilmaisua Anskun ja Allin kanssa sekä tein pikku tuulitreenin vielä siihen viimeiseksi maalimieheksi. Nyt meni hyvin, jeee! :) Tehtiin myös esineruutua. Tämä oli vasta toinen kerta, kun Minnille tehdään esineruutua. Tallatulle alueelle (ruudun takaosaan) laitettiin muutamia "helppoja" esineitä (kuten esim. lompakko, lelu, hanska) ja sitten vain aloitettiin käppäilemään Minnin kanssa siellä ja palkkasin heti Minnin siitä, kun se kiinnostui ja löysi esineen. Aika pian Minni hoksasi ottaa esineet suuhun ja tuoda minulle, hyvin meni siis.