Back in business!

No huhhuijaa, melkein kolme kuukautta hurahtanut viime päivityksestä! Koetetaanpas jotakin raapustaa. Kesä meni vielä leppoisasti uiden, kahlaillen ja vesikävellen. Elokuun puolestavälin alkoi "luvan kanssa" pikkuhiljaa treenit, jihuuu! =) Tässä vielä kesämeininkiä, ai kun on lämpimän näköistä.

Näissä kuvissa Minni esittelee kesäistä turkkimuotiaan. ;) Tuo lyhyt karva oli kyllä tosi kätevä helteillä ja kuivui hetkessä uinnin jälkeen, jospa vielä jatkossakin kesäisin saatais yhtä raju karvanlähtö! ;) No, tuskinpa onnistuu enää.

Aloiteltiin aksat pikkuhiljaa suht matalilla hypyillä ja ylipäätään hyppyharjoituksilla hyppykunnon saavuttamiseksi elokuun alkupuolella. Kaivelin 1,5v. vanhat Vappu Alatalon hyppytektniikkakurssien muistiinpanot esiin ja napsin sieltä muutamia harjoitteita, joita kävin itekseen tekemässä. Tämä lämmittelynä siihen, että elokuun lopussa alkoivat VIHDOIN ohjatut agitreenit! Olihan se mahtavaa ja nyt on jo muutama viikko ehditty käydä torstaisin treenimässä valvovan silmän alla. Rimakorkeudet ei ole vielä 60cm, pikkuhiljaa nostellaan. Toki Minni on hypännyt tosi hyvin, mutta edetään silti maltilla, ettei saada mitään ylirasittumista aikaan. Kerkeäähän tässä, eikä Minnillä hyppääminen ole koskaan ollut ongelma. Yllättävän hyvin sitä itsekin muisti monia juttuja, vaikka minua vähän jännitti että osaako sitä enää edes valssia tehdä. Mutta hyvin oli lihasmuistiin jääneet monet jutut. Ollaan tehty rataa, mutta palkkailtiin välillä, ettei tullut ihan koko rataa putkeen. Sitten ollaan muistuteltu kontakteja ja hiottu valssien tekniikkaa. Myös putki-kontaktierottelua sekä keppi-imua treenattiin. Kontaktien suhteen puhaltavat muutoksen tuulet, kun alan nyt vaihtamaan Minnille A:lle juoksukontaktin. Käydään nyt syyskuun ajan A-treeneissä maanantaisin ja jospa se siitä lähtis etenemään, ainakin tällä hetkellä hyvältä näyttää ja toivoa vielä on! ;)

Meidän aksatreeninryhmän miekkoset eli rotukaveri Onni sekä bc-Lucky (oikeassa reunassa).

Aloiteltiin hakutreenit myös vielä lomalla ollessani ja muutaman kerran on metsässä nyt oltu. Itse haku on ollut ihan jees, mutta se ikuinen ongelma, rullaan loppuun asti tuominen, tulee vastaan usein. Välillä parempi, välillä ei. No, rullan tuonnin nillityksestä itsekin tympäntyneenä, aloin miettimään ilmaisun vaihtoa haukkuun. Puntaroitiin sitä hakuporukkamme kanssa ja käytiin sitten Hannan kanssa haukuttamassa Minniä yks ilta ja kappas, sieltähän se haukku irtosi ja hyvinkin helposti! Ei nyt sinänsä ollut yllättävää mulle. Sitten tehtiin Piian kanssa vielä toiset ilmaisutreenit ja kyllä sieltä ääntää piisaa. Eilen tehtiin viuhkatreeninä haukkuilmaisua metsässä ja hitto vieköön, että oli HYVÄ! Kylläpä tuli Minniin aivan eri ilme ja vireystila! Tämä selkeästi on Minnin juttu ja rullaan tuskin enää siis palataan. Nyt jatketaan siis metsätreeniä haukkuilmaisulla, tuskin maltan odottaa seuraavia treenejä. :)

Elokuun lopussa rokotuksilla kävivät molemmat koirat.

Minnin lapsukaisista olen tavannut kerran täällä asuvat Lukan (ent. Salama), Ranyan (ent. Lissu), Jymyn (ent. Laku) ja tietenkin useampaan kertaan Miina-typykän, joka on myös ollut meillä hoidossa. <3 Neiti on just niin kuin emänsä, sekä ulkoisesti että luonteeltaan! Kaikki pennut ovat kerrassaan hurmaavia!

Kuin kaksi marjaa.

Tokoiltu ollaan ominemme vaihtelevasti ja ohjatut tokot alkaa parin viikon päästä Sulkalan Katjan opissa. Paljon treeniä luvassa syyskuun alusta alkaen, kun tokon ja agin lisäksi pääsin myös KASsille Heidi-Maria Puolakan agiryhmään! No, kolmet ohjatut treenit viikossa, jäähän siinä välipäiviäkin (ja pitää jäädäkin). Toki sitten välillä voi olla tiiviimpää, jos/kun on kisoja tai viikonloppukoulutuksia.

Tokossa Minnin bravuuri on kyllä ehdottomasti tunnari, se on kyllä koko ajan niin hieno! Vaikka missä muodostelmissa ja minkä verran kapuloita olisi, löytyy oma aina sievästi mihinkään muuhun koskematta. Jotta tätä pääsen kehuskelemaan, olisikin hyvä muistaa myös murheenkryynimme kaukot, joihin ei apua tuonutkaan se edellisessä postauksessa mainittu kannellinen namipurkki ja kehikot....tai sitten minä en vaan ole tarpeeksi jaksanut yrittää. Se on tuo kouluttajan puute, kun minulla aina sitten tyssää treenaaminen, jos tulee joku hankala juttu, niin en muka osaa siitä itse jatkaa...Toivottavasti tähän saadaan nyt apua säännöllisillä treeneillä, sillä voittajaluokkaan meneminen tuntuu aivan utopistiselta ajatukselta tuon yhden liikkeen takia...:/

Muutamia lenkkiräpsyjä tähän väliin....

Jospa tulisi nyt jatkossa päivitettyä useammin, kun ohjatut treenit on säännöllisesti. Tai sitten ei, kun ei ole aikaa...haha, katsotaan kuin käy... Näihin kuviin ja tunnelmiin...

Tilannepäivitystä

Enpäs ole blogiakaan nyt päivittänyt, kun ei ole ollut mitään erityistä kirjoiteltavaa. Edelleen käydään vesimatolla, harrastetaan metsäpöpelikkökävelyjä ja jumppatyynyn päällä temppuilua. Vesikävelyt on 15min 2-3 kertaa viikossa ja pientä ylämäkeä on aina osan kävelyajasta. Kyllä on askellus ja takajalkojen työntö sekä ylipäätään tasapaino muuttunut huomattavasti parempaan suuntaan! Näiden lisäksi lenkkeillään normaalisti (helteillä myöhään illalla) ja uiskennellaan luonnonvesissä. Ruoka-annoksia olen pikkuhiljaa pystynyt pienentämään, kun painoa alkaa tulla. Nyt paino alkaisi olla hyvä (20,5kg), mutta energian kulutus on vielä suuri, kun turkkia vieläkin pudotellaan ja uutta kasvatellaan.

Tokoiltu ollaan itseksemme omalla pihalla ja kentällä. Käytiin myös yksissä Activen tokoissa, joissa saatiin kaukoihin vinkiksi makupalakuppi (kannellinen) etutassujen väliin. Lisäksi tarvittaessa tehdään "karsina", jolla rajataan koiran liikkuminen. Tätä ollaan nyt aloiteltu ja ihan hyvin on sujunut. Activella tehtiin myös nopeita eri liikkeiden ja temppujen osia eli esim. käppäiltiin rennosti koiran kanssa ja yhtäkkiä pyydettiin sitä peruuttamaan, menemään maahan, tulemaan istumaan jalkojen väliin jne. Sitten myös itse peruutettiin ja koiran piti jäädä seisomaan kesken ohjaajan liikkeen. Nämä kaikki sujuivat hyvin ja Minni oli innoissaan. :)

Viime perjantaina oltiin myös mukana ilmaisutreeneissä kentällä. Mulla oli uudet (ja uudelta muovilta haisevat...) rullat ja vähän oli rullan tuomisessa töpeksimistä, eli rulla tippui n. 1-2 metrin päähän minusta. En ollut ehtinyt edes koiran suussa näitä rullia käyttää aiemmin, joten onkohan maistuneet pahalta. ;) Pesin rullat mäntysuovalla ja pitänee nyt nostatella rullia ihan tässä kotosalla ensin, jos meidän nirppisneiti sitten ottais niihin paremman puruotteen. :D

Näissä kuuman kesäaamun kuvissa Minni ja Peppi (joka ei pärskimisestä innostu) seuranaan meidän hoitokoira villis-Mango ja Lucky.

Kroppa kuntoon!

Pitkästä aikaa blogin päivitystä. On taas siis enemmän ohjelmaa ja säpinää päivissä, kun on kaksi koiraa talossa.

Parisen viikkoa sitten käytiin paimenessa pitkästä aikaa ja olihan se taas mahtavaa. Tällä kertaa laumassa oli myös haastavampi tapaus ja Minnin rohkeutta punnittiin toden teolla, kun tämä jukuripää asettautui Minniä vastaan useampaan otteeseen. Minni hoiti tilanteet kuitenkin tosi mallikkaasti ja periksiantamattomasti ja niin saatiin aina se jästipääkin takaisin porukkaan mukaan. Minua kyllä vähän välillä hirvitti, että pökkäseekö se Minniä, mutta onneksi ei. Ja olin minä varalta sen paimensauvan kanssa valmiina tökkäsemään sitä lammasta, jos meinaa Minniin käydä käsiksi!

Kesäkuun alkupuolella kävimme Minnin kanssa mutkan Turussa osteopaatti Leena Piiran hoidossa. Kylläpä tulikin hoito tarpeeseen! Kuten arvata saattaa, oli tiineys, synnytys ja imetys (äitiys kokonaisuudessaan) jättäneet melkoiset jäljet kroppaan. :( Minnin selkäranka oli vinossa ja selkä- ja vatsalihakset huonossa jamassa. Tämähän on toki aivan luonnollista erityisesti näinkin ison pentueen jälkeen ja kaikki nämä "viat" ovat tyypillisiä synnyttäneille nartuille. Tästä käynnistä alkoikin Minnin kuntouttaminen hyvillä ohjeilla. Tätä ennen olin mennyt toki vain omalla maalaisjärjelläni, ravilenkkejä jne. Esteillä ei missään nimessä olla käyty, eikä pitkään aikaan mennäkään. Hyvä puoli asiassa on se, että Minnin synnytys sujui mallikkaasti (eikä esim. ole tarvinnut keisarileikata), joten toipuminen ja kuntoutuminenkin toivottavasti etenee reippaaseen tahtiin.

Turun pöpeliköissä

Minnin tytär "Hilkka" eli nykyiseltä kutsumanimeltään Miina, kävi meillä moikkaamassa emoaan ja olipas riemuisa jällennäkeminen. :) Minni halusi jo kovasti leikkiä Miinan kanssa, joten vauhtia piti välillä toppuutella, kun kokoero on vielä kovin suuri. No, ei siinä kauaa mene, kun Miina on jo täysillä mukana äiskänsä kanssa riekkumassa. Peppi-täti hoiti roolinsa taattuun tyyliinsä, rauhallisesti ja Miina tykkäsikin Pepistä kovin (kuten yleensä kaikki pennut <3 ). Miina oli jo kasvanut hirmuisesti!

Muutama kuva Hyrynsalmelta viikonloppureissulta kesäkuun alusta, kun helle helli meitä ja uitiin ja vesikäveltiin luonnonvedessä. Ihanaa! :)

Heti osteopaatilla käynnin jälkeen (toki ensin pari päivää tosi kevyellä liikunnalla, että Minni toipuu hoidosta ja saa totutella uuteen, suoraan kroppaansa) aloitimme kuntoutukset vesikävelyaltaassa HundSpassa ja muina päivinä hitailla metsäpöpelikkökävelyillä. Toki muut normilenkit käydään lisäksi ja ne mielellään pehmeällä alustalla ja PALJON ravia. Myös jumppatyyny on meillä taas ahkerassa käytössä: joka ilta tehdään pienet kroppajumpat, että saataisiin ne syvät lihakset sieltä palautumaan. Tällä haavaa meidän harrastuksena on siis vain toko, koska muut lajit ovat vielä nyt äitiydestä palautuvalle koiran kropalle aivan liian raskaita. Kyllähän se tylsältä tuntuu, myönnetään, mutta mitäpä sitä ei tekisi saadakseen oman harrastuskaverin kuntoon. Parempi tehdä nyt kuntoutus kunnolla, kuin alkaa puolen vuoden päästä hoitamaan koiraa, joka esim. hyppää huonosti tai muutoin on käyttänyt puutteellisessa lihaskunnossa olevaa kroppaansa väärin ja seurauksena ties mitä ongelmia. Päähän noita monia innokkaita koiria vie eli kyllähän Minni ihan taatusti vetäisi agilityä jo sata lasissa, mutta eri asia onkin, miltä se tuntuisi sen kropassa...Nyt siis maltti on valttia, sitä täytyy itsellekin hokea! Kyllä me vielä ehditään, koira on nuori ja elämää edessä.

Luckyn kanssa lenkkeilemässä, löytyi kiva puro!

Tokoa treenaillaan nyt ihan itseksemme ja omia treenejä porukalla sopien, kun ohjattua ryhmää ei kesällä ole. Muutamat porukkatreenit on saatu aikaiseksi ja treenattu paikallaoloja (istuen ja maaten), ruutua, kaukokäskyjä (takajalkatargetilla, joka ei meinaa onnistua, tästä lisää myöhemmin...), noutoa ja ihan superlyhyitä seuraamisen pätkiä. Tunnarin tein kerran pihalla n. 30 kapulalla ja se onnistui taas ihan täydellisesti! Murheen kryyninä on edelleen kaukot, menen tänään Ojalan Jennin tokotunnille, katsotaan saisinko siihen jatkovinkkejä....

Nyt kun Minnin pentuprojekti on ohi ja Minni on kokonaan omistuksessani, muuttui Minnin ruokavalio kokonaan raakaravinnoksi. Eli pennusta n. 2,5-vuotiaaksi Minni söi Eukanuban lammas-riisiä (lisänä jonkun verran jauhelihaa ja luita) ja siitä eteenpäin puoliksi raakaruokaa (iltaisin) ja puoliksi kuivaruokaa (aamuisin). Paitsi tiineyden loppuaikana ja synnytyksen jälkeen Minni söi Helin luona pääasiassa nappulaa. Olin kuitenkin jo päättänyt, että kun Minni siirtyy omistukseeni, siirrän Minnin kokonaan raakaruualle, koska olen entistä vakuuttuneempi siitä, että se on paljon parempi juttu koiralle kuin kuivamuona. Peppi on syönyt kokonaan raakaruokaa jo melkein parin vuoden ajan ja olen tosi tyytyväinen. Kun Minni tuli takaisin kotiin, syötin sille kuitenkin muutaman päivän ajan puoliksi raakaa ja puoliksi kuivaruokaa, jotta muutos raakaan ei olisi niin suuri. Koska neljän päivän aikana ei mahaongelmia tullut, viidentenä päivänä kotona ollessaan Minni sai jo pelkästään raakaruokaa. Ruuan vaihto siis sujui ongelmitta. Kuten nartut pennutuksen ja imettämisen jälkeen, oli Minnikin tosi laihassa kunnossa ja turkki aivan mitätön. Tuntuu, että karvaa irtoaa vieläkin, vaikka en tiedä mistä sitä enää voi tippua, kun sitä on niin vähän! :S Nyt siis energian tarve on suuri, että saadaan massaa takaisin ja turkki kasvamaan, eli neiti syökin aivan hillittömiä annoksia ja mukana on myös lihaista rasvaa. Myöskään koulutusnamien määrässä eikä rasvassa säästellä. ;) Eli lihotuskuuri meneillään täällä vielä jonkun aikaa. Tänään käytiin puntarilla ja kilo olikin ropsahtanut lisää, hyvä hyvä. Raakaruualla saakin melko nopeasti tuloksia aikaan, niin lihottamisessa kuin lahduttamisessa.

Tässä muutama kuva juhannuksen vietosta. Samoiltiin Salamajärven kansallispuistossa ja mökkeiltiin Kalliolammen rannalla Perhossa. Koirakaverina tytöillä oli Iines (ja mökillemme eksynyt suomenpystykorva "Nappi", jonka lopulta toimitimme paikalliseen löytöeläinkotiin, kun se ei mökiltämme kotiinsa lähtenyt).

Pentujen metsäretki ja oma lauma koossa

Helatorstai oli onnenpäivä, Minni tuli kotiin! <3 Voi sitä onnea ja iloa! Kyllä Peppikin oli mielissään, kun kaveri palasi kotiin. Tässä muutama kuva tyttöjen jälleennäkemisestä parin kuukauden tauon jälkeen.

Torstaina pennut olivat päivälleen 7 viikon ikäisiä. Pennut pääsivät vielä aamusta käymään elämänsä ekaa kerta metsässä Minnin-mamman kanssa, ennen kuin otin Minnin mukaani kotiin. Käytiin metsäretkellä kahdessa erässä, molemmilla kerroilla mukana neljä pentua. Pennut olivat reippaina ja ihanan innokkaita tutkimaan uutta ympäristöä.

Välillä äiskäkin innostui spurttaamaan

Keppileikkejä pojujen kanssa

Ekassa porukassa metsäilivät tytöt, Bondi ja Redi.

Toisessa porukassa ulkoilivat loput penskat eli Lenni, Laku, Salama ja Pekka.

Veljesten keppileikki

Äiskä nappasi kepin!

Laku kuljetteli innoissaan keppiä

Ja taas ison kepakon kanssa!

Pekka kaasuttaa

Aina kun pysähdyttiin, pennut käyttivät tilaisuutta hyväkseen ja kipaisivat maitobaariin ;)

Tämän viikonlopun ja tulevan alkuviikon aikana kaikki pennut muuttavat uusiin koteihinsa. Jään mielenkiinnolla seuraamaan pentujen elämää. Onneksi neljä näistä suloisuuksista jää tähän Oulun seudulle ja heitä varmasti tulen näkemään useamminkin. :) Hirmuisesti ONNEA ja ihania hetkiä kaikille näiden pentujen uusille omistajille! Mammakoira omistajineen lähtee mielellään mukaan metsälenkeille.