Tokotreeniä

Vanhoja tokokuvia, kun ei talvisiakaan ole.

Hiukan (toko)kuulumisia kuluneelta viikolta.

Viime viikon treeneissä tehtiin ekaa kertaa hyppynoutoa suoran putken kautta. Siis että koira lähetetään suoraan putkeen ja putken jälkeen on hyppy (nyt Minnin tapauksessa kaikista pienin mahdollinen) ja siellä noutokapula. Aluksi vietiin kapula yhdessä koiran kanssa ja sitten lähetettiin kapulalle. Eka kerralla Minni ei tajunnut tulla putken kautta (en käskyttänyt putkea) ja toka kerralla kapula tippui putkeen, mutta sen jälkeen alkoikin onnistumaan. Vauhtia oli ja Minni oli innoissaan. Selvästikin kannattaa aina vähän vaihdella miten tokojuttujakin tekee ja just näin vaikka yhdistellä agilityn elementtejä tokoon. Nyt toki vielä varovaisesti, kun/jos Minni on kantavana, niin pitää pahimmat riehumiset lopettaa. Tuo nyt ei kuitenkaan ollut mielestäni yhtään sen fyysisempää kuin esim. meidän normilenkit metsässä, joten uskalsin sitä tehdä. Eli lenkit nyt on vielä tässä vaiheessa aivan normaaleja, pitäähän koiran pysyä hyvässä fyysisessä kunnossa, kun onhan se synnytys sitten iso ponnistus ja voisi kuvitella, että hyvä kunto auttais siinäkin hommassa (niin kuin monessa asiassa elämässä yleensä, sekä ihmisillä että koirilla). :)

Mitäs muuta treeneissä? No, paikallaolot sekä istuen että maaten otetaan joka kerta ja niissäpä ei ole ollut mitään ihmeitä. Hyvin on mennyt. Eikun niin, viimeksi Minni kerkesi lösähtää istumisessa makaamaan, kun olin vissiin jo liian kauan piilossa (taisin olla nyt jopa 2min, ennen en ole noin pitkään ollut, nyt jäin suustani kiinni :D). Tein sitten siihen perään kuitenkin onnistuneen, lyhyen istuen paikallaolon.

Tein lyhykäisesti myös seruaamisen sivuaskelia, kaukoja ja liikkeestä maahanmenoja (ja läpijuoksuja tietysti sekaan myös). Merkkiä tehtiin vauhtitreeninä myös ja naksuttelemalla vahvistin vielä oikeaa paikkaa. Niin ja meidän lähes jokailtainen tunnari. Sekin tehtiin treeneissä ja kylläpä taas meni hyvin! Kun silloin pari viikkoa sitten aloitin tällä uudella tyylillä tekemään, niin onpa kyllä tullut hyvä, täytyy kehua kyllä itekin! :) Eli tänäänkin nakeltiin summassa n. 20-30 kapulaa ja sinne sekaan pari omaa (jotka molemmat haettiin, eri kerroilla toki). Välimatkaakin oli nyt reilusti (olisko ollut 10m, jos en ihan valehtele?) ja Minni meni reippaalla laukalla kapuloille ja upeasti teki hommia, haisteli eikä ottanut suuhun kuin oman.

Maanantaitokojen ja omien kotipihatokojen lisäksi meidän arkeen ei kuulu mitään sen kummempaa. Lenkit on edelleen ihan normipituisia, pääasiassa Minni vapaana, mutta välillä myös remmilenkkejä kaduilla. Pihalla ollaan leikitty normaalia enemmän ja tehty pikku temppuja ja tokojuttuja. Minnissä en luonteessa huomaa mitään eroa, joten jännityksellä odotellaan ultraa, onko mahassa pentuja vaiko eikö. Ruokintaa mietittiin uudelleen sen verran, että Minni saa nyt kuitenkin silloin tällöin raakaruokaa, mutta pääasiallisesti kuivamuonaa. Itseasiassa ruuasta tulikin mieleeni, että onpahan Minnillä kyllä ruokahalu kasvanut! Se onkin ollut nyt molemmissa tokotreeneissä tosi hanakkana namien perään ja yrittänyt nyysiä toistenkin nakit! :D Toki ruoka ja namit on aina neidille kelvanneet, mutta nyt se on jotenkin ollut kyllä ahneempi. Voisiko tästä päätellä jo jotain? ;)

Mulle itselle teki tiukkaa olla viikonloppuna KAS:n agilitykisoissa töissä maxi3-luokkien ajan, kun olisi ollut niin kauhean kova polte itse sinne radoille Minnin kanssa! Mika Moilasen radat näyttivät tosi mukavilta ja kävin kuitenkin siinä rataantutustumisen aikana itekin siellä muka tutustumassa omalla virtuaalikoirallani! :D Haha, saa nähä mitkä vieroitusoireet tässä vielä pukkaa, kun nythän ei ole kuin n. kolme viikkoa siitä, kun aksaamiset on tauolle jätetty....:S

Minni ja Aldo ne yhteen soppii...

                                                                     <3    <3     <3
Nyt eletään jänniä aikoja! Kävimme Helin kanssa (Helihän on Minnin vielä tällä hetkellä virallinen omistaja, koska Minni on Helin sijoituskoira) viikko sitten reissun Ruotsissa, Sundsvallissa. Minni pääsi tapaamaan aivan upean herrasmiehen, Aldon, ja molemmat pitivät toisistaan heti ensimmäisistä sekunneista alkaen. ;) Astutus sujui tosi luonnollisesti, joten nyt ei muuta kuin pidetään peukut pystyssä että pentuja tulisi. Helin sivuilta voi lukea lisää tietoja tulevasta mahdollisesta pentueesta. Klikkaa tästä Apbeatin sivuille, jos haluat tutustua enemmän Aldoon (ja Minniinkin). Aldoa täytyy kyllä hehkuttaa, aivan upealuonteinen kaveri ja ikinä en olisi uskonut, että kyseessä on jo pian 10-vuotias herra, sen verran reipashenkinen kaveri oli kyseessä! ;) Aldon kanssa harrastetaan vieläkin, koska tämä kaveri oli tosiaankin vielä aivan täydessä vedossa. Komeakin Aldo on (Ruotsin muotovalio) ja kroppa miellytti myös minun silmääni. Tässä muutamia kuvia rakastuneesta pariskunnasta.

Astutuksen myötä meidän arki on muuttunut siten, että agilitytreenit on lopetettu kokonaan. Täytyy myöntää, että se on mulle tosi kova pala, mutta eihän tässä nyt loppuelämästä sentään ole kyse. Koiran kantoaika on kuitenkin niin lyhyt, että ei kannata riskeerata koiran hyvinvointia treenaamalla aksaa, kun se on kantavana (ettei satu mitään treeneissä, puomiltatippumista tms. ikävää). JOS nyt Minni toivottavasti on kantavana, sitähän ei vielä tiedetä. Kolmen viikon päästä on ultra ja sitten nähdään onko pentuja mahassa.

Monet kisat ja treenit siis menee nyt sivu suun, mutta eipä voi mittään. Onneksi Minni on vielä nuori ja meillä on vielä aikaa kisailla ja treenailla. :) Tokoahan me voidaan vielä tehdä ja onneksi meillä on maanantaisin se oma tokoryhmä. Viimeksi tehtiin paikkisten lisäksi tunnaria, merkkiä ja kaukoja. Nyt edettiin tunnarissa erilaiseen vaiheeseen. Eli heiteltiin paljon kapuloita (20-30kpl) ihan sikin sokin ja sinne sekaan kaksi omaa. Ensimmäisen Minni löysi helposti ja toi hyvin (ei ottanut muita suuhun), mutta sitten kun laitoin uudelleen etsimään toisen kapulan, iski vähän epätoivo: Minni ei meinannut heti saada hajua ja alkoi nostelemaan mitä sattuu kapuloita ja vilkuili minulta apua (jota ei herunut ;)). Huomasin, että koira häkeltyi ja sehän tässä harjoitteessa oli tarkoituskin, eli katsoa miten koira toimii "stressin" alla. Hienosti Minni selvisi tilanteesta ja lopulta löysi kuin löysikin oman. Ollaan nyt tehty tällä tekniikalla tunnaria joka ilta pihalla ja huimaa kehitystä on tapahtunut. Kotitreeneissä (jotka olen tehnyt ihan samalla tavalla kuin hallilla) Minni ei ole enää kertaakaan ottanut väärää kapulaa suuhun, eikä edes käyttänyt muita kapuloita suussa, vaan haistellut hienosti ja tehnyt hommia keskittyneesti, jes. Tämä harjoite on ollut tosi hyvä ja tuonut VALTAVASTI itseluottamusta Minnille suorittaa tämä tehtävä, eikä M ollenkaan vilkuile minua. Kapulan perilletuominenkin on nyt hyvä. Nyt siis jatketaan hetken aikaa näin.

Ruokintaakin meillä piti nyt muuttaa. Minnihän on ollut puoliksi raakaruualla ja puoliksi kuivaruualla (aamuisin nappulaa, iltaruoka raakaa), mutta koska mahdolliset tulevat pennut tulevat Helin kenneliin, saa kasvattaja päättää mitä nartulle syötetään. Joten Minni syö nyt sitten Eukanuban lammas-riisiä ja toki lisänä saa edelleen oikeita luita silloin tällöin. Aion kyllä siirtää Minnin kokonaan raakaruualle pennutuksen jälkeen, sen verran tyytyväinen olen ollut raakaruokaan! Minni ja Peppi ovat siis olleet nyt n. 1,5vuotta raakaruualla; Peppi kokonaan ja Minni puoliksi (puoliksi siksi, kun tiesin pennutuksen tulevan).

Vippaan ja niistän

Tässäpä kuulumisia viimeiseltä parilta viikolta.

Ohjatuissa agitreeneissä tehtiin pikku ratapätkiä ja yhteen niistä oli hivutettu vippauskin. Kauhistelin siinä jo vähän etukäteen, että mitenköhän vippaus sujuu radalla, kun ei niin huipusti mennyt edellisellä kerrallakaan ihan yksittäisillä esteillä. Erityisesti vasen puoli oli mulle vaikea tehdä ja nyt tässä radalla vippaus piti nimenomaan tehdä vasemmalle....Olen siis joissain ohjaustekniikoissa huomannut itsessäni tosi räikeitä puoleisuuseroja; nyt viimeaikaisista mainitakseni tuo vippaus sekä lisäksi sylkkäri (ja tuplasylkkäri). Eli osaan tehdä ne jotenkin paljon paremmin oikealla puolella, oikeakätinen kun olen. Uskomatonta tosiaan, miten oikeapainotteinen sitä onkin. Noh, vippaus kuitenkin kuin ihmeen kaupalla onnistui parin toiston jälkeen radallakin hyvin! Muutoin radalla oli pari poispäinkääntöä ja takaaleikkauksia ja ne kaikki meni kyllä tosi hyvin. Erityisen iloinen olin kolmen hypyn suoran jälkeisestä pujotteluun menosta (n. 90 astetta), johon Minni sujahti heti kuin vettä vaan! Kepit olivat myös seinää vasten ja jättäydyin taakse ja tosi hienosti M pujotteli loppuun asti ja kesti siis tämän (lelu ei ollut valmiina, heitin sen).

Tehtiin nyt myös pitkästä aikaa kokonaista puomia (ja keinua) ja voi vitsit, että siihen on tullut lisää vauhtia. Hyvähyvä. Ollaan tehty tässä myös niistoja (ja niistopersjättöjä) ja tosi hyvin Minni kyllä hyppäsi ja kääntyi, kun laitettiin ihan tarkoituksella 65cm:n rimat. Minun täytyy muistaa itse vain tarkasti käden paikka (tarpeeksi taakse) ja käden suorana pitäminen (jostain syystä käytin koukkukättä....?!). Putki-kontaktierottelua on tehty myös ja siinä uutena treenattavana olisi nyt pelkällä käskyllä kontaktille meno, vaikka minun katse, rintamasuunta ja jalat osoittasivat eri suuntaan. Knuutitusta kepeille tehtiin myös ja se onnistui hyvin.

Tokossa tehtiin taas mainiot paikallaolot sekä istuen että maaten sekä hieno tunnari. Jatkossa kahden kapulan tunnarikapulakönttejä voinee pienentää, sen verta hyvin meni! Tehtiin myös luoksetulon stoppeja, merkkiä ja ohjattua noutoa sekä vauhtitreeniä metallikapulalla. Luoksetulon stopeissa pitää muistaa palkata maahanmenot vain lentävällä namilla, koska M jää kyttäämään lelua ja maahanmeno on silloin hidas. Taisinpa kirjoittaa tästä joskus syksyllä aiemminkin, mutta nytpä muistutuksena siis vielä.

Loppuun muutama kuva lenkiltä joen jäältä.

Pempula kaasuttaa

Tytöt ja Popi

"Lopeta jo se lukeminen ja tuu antaa ruokaa?" ;)