Uusi tuttavuus suolahuone

Tytöt tiirailee ohikulkijoita Hollihaan puistossa.

Eilen illalla oli taas ohjatut Activen aksat. Tällä kertaa meillä oli ratatreeniin ujutettu reilusti erikoisesteitä (muuri, okseri, pituus, jotka suoritettiin useaan otteeseen). Tarkoitus oli tehdä jos jonkinmoisia ohjauksia näille esteille. Itse esteet sinänsä ei tuottaneet päänvaivaa, mutta kyllä oli meikäläisellä pää pyörällä kaikesta valssaamisesta ja kääntämisestä ja vääntämisestä! :D Aluksi tuntui hankalalta omaksua 24 esteen pituinen rata, jossa mentiin tosi monta kertaa samoja esteitä (tietysti välillä eri suunnista). Radan muistaminen ei kuitenkaan koitunut kohtalokseni, vaan harmaita hiuksia (edelleen) minulle tuottaa myöhässä olevat valssit. Pari ehkä aina meneekin, mutta heti kun lisätään pari muuttujaa ja pari valssia lisää--> ongelmia. No, tietääpähän taas mitä harjoitella. ;) Lopuksi täräytettiin vielä A Annan avustuksella (AAA:D).

Tänään lenkkeiltiin vaihtelun vuoksi lähes keskustan ytimessä, kun olin Matille muuttokaverina niin koirat pääsi samalla eri huudeille kävelylle. Uskaltauduin vielä meren jäällekin, vaikka melkoisia railoja ja sulia kohtia näkyi jo kauempana... Siitäpä sitten hurautin HundSpahan taas Minnin kanssa vesimatolle käppäilemään. Taas 25min ja nyt nostettiin jo vettäkin (35cm) ilman että Minnin askellus muuttui yhtään huonommaksi. Takatyöntö alkaa olla nyt tosi hyvin kohillaan. :)

Vesikävelyn jälkeen nappasin molemmat koirat mukaani ja suuntasimme rentoutumaan SUOLAHUONEESEEN! Keksin extempore mennä sinne, kun nokka on on ollut jo pari päivää aivan tukossa ja flunssaa siis meinaa pukata. Suolahuoneenhan pitäisi auttaa tällaiseen ja lisäksi sekä koirilla että ihmisillä parantaa hapenottokykyä (laajentaa keuhkorakkuloita vai miten se meni...). Ajattelin siis, että ainakaan tästä ei mitään haittaa voi olla. Lisäksi en voi kuvitella pahempaa kuin sairastaa pääsiäisenä, flunssa älä tule! Ja ah, kylläpä olikin ihanaa pötkötellä säkkituolissa pari karvaista kaveria lämmittämässä vieressä ja jaloissa. <3 Nyt on kyllä oikeastikin vähän parempi olo; en niiskuta niin paljoa enää. Taidanpa mennä joskus toistekin! :)

Näissä kuvissa sitä pötkötellään suolahuoneessa (eli Suoliksessa :D). Kuvista huomaa, miten paljon suolaa huoneessa leijailee.

Tottelevaisuutta

Maanantai-iltana taas treenattiin tokoa. Otettiin paikallaolot sekä istuen että maaten (piilossa molemmat). Muuten sujui erinomaisesti, mutta kun jätin istumaan, Minni tippui melkein heti maahan ja vielä lonkalle. Tulimme siihen tulokseen, että jätin koiran huonosti lähdössä; Minni ei selvästikään tajunnut mitä liikettä alettiin tekemään. Eli muista jatkossa paremmat valmistelut liikkeeseen! Heti kun tein sen paremmin, sujui istuen paikallaolokin hienosti. Maaten paikkiksessa ei ole mitään moitittavaa.

Tein tunnaria yhdellä kapulalla (piilottelin siis sitä) ja keskityin lähinnä palautukseen, joka on Minnillä ollut huono. Nyt palautukset alkoivat toimimaan ja kun vielä nostatin Minnillä kapulaa edestäni ja otin samalla pitoharjoituksia, alkoi tämäkin pelittämään, jee! Mulla on pieni käsimerkki siinä (vielä tässä vaiheessa) milloin haluan Minnin tuovan kapulan käteeni ja pitämään siitä kunnolla kiinni ennen kuin toisin mainitaan.

Tehtiin myös voittaja-luokan luoksetuloa, jossa vahvistettiin vielä nopeaa seisahdusta. Tämä onnistui epiksissä lähes täydellisesti, nyt ei ekalla toistolla aivan niin hyvin. Tehtiin kuitenkin vielä kouluttajan avustuksella muutama toisto Lentsun opein (tokoguru Leena Välimäki ) ja hyviä stoppeja saatiinkin sitten. Maahanmeno luoksetulossa sujui mallikkaasti.

Myös voittajan kaukoja (kaukokäskyjä) tehtiin lyhyesti. Tähän tuli uusi vinkki Lentsun kurssilla olleilta ja kokeiltiin sitä. Siinä siis koiran etuviistossa "tuijotuspalkka" eli koiran olisi tarkoitus "koomata" palkalle. Ollaan tehty tätä ennen takapalkalla, joten kokeillaanpa vaihtelun vuoksi tätä uutta tekniikka, josko päästäis tässä liikkeessä vähän eteenpäin. Kiitos taas Pamulle ja muilel ryhmäläisille vertaistuesta ja neuvoista! ;)

Rentoilua

Viikonloppu hurahti ihanaisten ystävien kanssa Kemi-Tornio-akselilla aurinkoisessa säässä ja niinpä varsinaista treeniä ei ollut ohjelmistossa. Perjantaina iltapäivällä ehdittiin kuitenkin Mervin, Kikon ja Minnin kanssa pyörähtää tekemässä pikatreeni metsälenkin ohessa. Tein vain kontakteja ja menipä villisti, jes! :)

Peppi pääsi perjantaina mukaan töihin ja vakuutti taas kerran minut, että hän olisi niiiin loistava kaverikoira
( Mitä on kaverikoiratoiminta?). Meillä oli siis töissä ulkoilupäivä nuotiomeiningin, mäenlaskun ja pienen skabailun merkeissä. Peppi osaa kyllä hurmata kaikki superrauhallisella käytöksellään ja suloisella nallekarhumaisella olemukseellaan ja nappisilmillään. <3 Eräs koirapelkoinen kolleganikin oli aivan myyty ja rapsutteli onnessaan Peppiä. Kunhan saisi itse aikaiseksi (ja lisää tunteja vuorokauteen...), haluaisin kyllä lähteä mukaan tuohon kaverikoiratoimintaan. Ehkä vielä joskus...

Viikonlopun aikana tytöt saivat lenkkeillä Tornion ihanissa maisemissa ja eilen illalla Minni pääsi vielä vesikävelemään (25min). Tuloksia alkaa jo näkyä askelluksessa, tästä on hyvä jatkaa! Nyt suuntaamme tokoilemaan. Ihanaa, tynkäviikko ja pääsiäinen edessä. Tilauksessa auringonpaistetta. ;)

Huoltopäivä

Tänään meillä oli taas vesikävely. Minni käveli n. 20min n. 40cm:n korkuisessa vedessä ja vauhti oli tänään hidas (hitaampi kuin viimeksi). Jonkin verran tehtiin myös lievää ylämäkeä (3%), samaa kuin viimeksi. Nyt alkaa jo vähän tuloksiakin huomaamaan, kun on useamman kerran käyty: takapäässä on jo nähtävissä enemmän potkua. Vielä vasen takanen on laiskempi kuin oikea, mutta jospa se siitä pikkuhiljaa tasoittuisi. Toki myös koirilla, kuten meillä ihmisillä, on toinen puoli vahvempi ja kaikki ovat ns. toispuoleisia. Minnillä toki toispuoleisuus voi olla jäännettä pentuajan varvasluun murtumasta tai lähinnä siitä, miten Minni joutui käyttämään jalkaansa ja koko kroppaansa silloin kun jalka oli lastassa (liikeradat jää lihasmuistiin).

Kävelyn jälkeen Minni pääsi hierontaan. Minnin suusta pääsi onnellista yninää ja tuhinaa ja silmät painuivat umpeen hierojan käsittelyssä. Jos se osaisi puhua, olisi se varmaan sanonut "kiitos, kun toit minut tänne". :) Mitään isompia jumeja ei onneksi ollut kropassa ja ne mitä oli, sai hieroja hyvin auki. Hän sanoikin, että Minnin kroppa ottaa tosi hyvin vastaan hoitoa ja keho alkaa korjaamaan tosi nopeasti jumeja käden alla. Kotiläksyksi tuli "varvasjumppaa" eli tassujen ja varpaiden aktivointia (eli vähän hieroskella ja liikutella niitä) sekä koiran jumppapallolla tasapainottelua (vuoropäivinä etupää ja takapää). Mulla ei tätä palloa olekaan entuudestaan, on vain Ikean lasten hampaanpesukorokejakkara (mikä sana;)) jumppaa varten ja tilasin sellaisen nyt. Tai ei se nyt mikään pallo ole, aika littana se on...en osaa selittää minkälainen. Laitan vaikka kuvan sitten kun saan sen ens viikolla. Harmi vaan kun se on sininen, ei ollu muita värejä (kysyin kyllä! ;)), hah. Muutaman tunnin lepäilyn jälkeen käytiin vielä palauttava, rauhallinen lenkki pääasiallisesti hihnassa nuttu päällä kovan P-kolmikon eli Pepin, Pennin, Papun sekä Marin ja Pihlan kanssa.

Tosi ärsyttävää, kun tänään oli kaikki pyörätiet hiekoitettu!!! =/ Minä olin suunnitellut huomiselle potkurilenkkiä, kun oli niin mahtava luisto pyöräteillä mutta vielä mitä! Miksi pitää kylvää sitä hiekkaa joka paikkaan, en tajua, pöh. Ei siinä niin liukasta ollut, että ei olis voinu kävellä. Eikä hiekoittaja ollut edes jättänyt reunaan pulkan/potkurinmentävää uraa (mikä törkimys!), vaan koko pyörätien leveydeltä oli hiekkaa. Tyhmää. Kyllä Hyryllä aina jätettiin potkuriura. :S Koirien tassut (erityisesti Pepin karvatassut) oli melkoisen harmaat lenkin jälkeen. Tämän takia toivoisi, ettei kevät tulis ihan vielä eikä tarvis alkaa vielä tassupyykille. No, se siitä valituksesta. Täytynee mennä sitten juoksemaan, kun ei ole liukasta pyöräteillä. Vissiin kohta joutaa ihanainen Eslani jo talviteloille...

Yökyöpeliaksaa

Eilen meillä oli Activen treenivuoro. Me ollaan syksystä asti treenattu klo 21-22 ja oon sanonut sitä yökyöpelivuoroksi, koska monesti treenit on alkaneet myöhässä ja siihen vielä koirien jäähdyttelyt päälle niin on hyvinkin lähelle puoltayötä kun on kotona. Aamulla on aika sitkas herätys klo 6.20... No, mitään muuta lajia ei varmaan jaksaiskaan, mutta aksaa jaksaa (no sehän rimmasi :D)! Tiistaihan on suorastaan viikon kohokohta, kun on treenit. Meillä on aivan huippu ryhmäkin, sekä me ohjaajat tullaan että myös koirat tulee loistavasti juttuun keskenämme. Eilen olikin meidän ryhmän herkkupäivä, kun Pietari nousi viikonloppuna kolmosiin ja Piritta oli leiponut ihania pinkkejä kolmosleivoksia. :P Vein minäkin vähän herkkuja ryhmäläisille ja koutseille ekasta kolmosluokan nollasta.

Treeneissä oli tällä kertaa tekniikoita yksittäisille esteille ja kontakteja. Ens kerralla olis sitten tarkoitus testata näitä eri ohjauskuvioita kyseisille erikoisesteille radalla. Minnin kanssa erityisesti nyt kotiläksyksi käännökset pituudella ja pitää muistaa myös tehdä silloin tällöin suoralla muuria, pituutta ja okseria täysissä mitoissaan (näihin ei vielä tiukkoja käännöksiä). Suurin projekti meillä on edelleen kontaktit ja erityisesti A. Minni kun tulee sieltä A:n harjalta melkoisen rauhallisesti alas, joten tähän tarvitaan lisää treeniä ja asennetta. Marin hyvillä neuvoilla jatkamme A:n alastulon työstöä nyt taas uudella innolla. Josko perjantaina ehtisi piipahtamaan hallilla tekemässä vaikka pelkästään tuon A:n.

Tänään lenkkeilin Minnin ja Pepin kanssa Kuivasjärven jäällä upeassa auringonpaisteessa. Pakko laittaa pari kännykkäräpsyä, vaikka oli varmaan aivan liian kirkas keli kuvata ja kuvien laatu voi olla sen mukaista. No, enpä minä mikään valokuvaaja olekaan. ;) Josko vielä tässä illanpäälle jotain pientä aivojumppaa kehittelis olohuoneessa ainakin Pepille...=)

Hundkarusellen, Hundkarusellen (eikun Hundspa :P)

Tänään käytiin vesikävelyllä HundSpa:ssa. Miksi minulla alkaa AINA päässä soimaan ikivanha Vintiöiden Hundkarusellen-loilotus kun sanon tai kirjoitan HundSpa?! :D (Oli muuten pakko käydä katsomassa Youtubesta yksi pätkä Hundkarusellenia ;)) No, asiaan: Tämä oli nyt viides kerta Minnille, aloitettiin siis reilu pari viikkoa sitten tällainen takapään aktivointi- ja vahvistuskuuri vesimatolla. Ekat kaksi kertaa mentiin 15min (välissä pikku tauko), viime viikolla mentiin jo kahdesti 20min ja nyt tänään 25min. Joka kerralla on pidetty pieni, parin minuutin tauko välissä. Viime viikolla laitettiin jo ylämäkeä ensimmäistä kertaa ja tänään jatkettiin myös sillä pienen lämmittelyn jälkeen. 3%:n ylämäki näyttää tässä vaiheessa olevan Minnille oikein soppeli ja sopiva vauhtikin on löytynyt. Veden korkeutta ollaan vähän muuteltu joka kerralla. Aina siis koirahieroja/laitteen käyttäjä on koko ajan mukana ja seuraa koiran jalkojen liikettä ja sen mukaan edetään sekä vauhdissa, mäessä ja veden korkeuden säädössä. Kummasti sitä huomaa itsekin oppineensa koiran askelluksesta, kun pääsee välillä sivusta seuraamaan askellusta asiantuntijan kommentoimana. :)

Jo viime kerralla Minni meni ihan mielellään nameilla houkuteltuna vesialtaaseen (sitä ennen piti nostaa, kun neitiä jännitti) ja tänään näytti menevän vieläkin rohkeammin. Ilmeisesti se kuitenkin on ihan kiva paikka. ;) Huomaa miten koira muutenkin parin ekan kerran jälkeen kävelee altaassa jo paljon rennommin ja Minnillä on välillä oikein keskittynyt ilme naamallaan ja hyvin laskee pään melko alas saadakseen tasapainoisen, ideaalisen kävelyasennon. Ohjaajakin kehui Minnin luonnetta; rohkea mutta rauhallinen. Monet koirat kuulema esim. läähättävät paljon kävellessä, kun stressaavat tilannetta (toki jotkut myös fyysisestä ponnistelusta, jos kunto on huono), mutta Minni ei ole läähätellyt altaassa.

Vesikävelyä edelsi n. tunnin melko rauhallinen metsälenkki Pepin ja Kikon kanssa. Kiitos seurasta Mervi! :)

Iltapuhteina meillä oli vielä ohjatut maanantaitokot KAS:n lämpimällä hallilla. Meidän lisäksi tänään treenaamassa oli vain yksi koirakko (rotukaveri vieläpä ;)), joten saatiin treenata Pamu-koutsin ankaran silmän alla lähes koko ajan. ;) Tehtiin vauhtinoutoa, tunnaria ja kaukoja. Tarkoitus oli, ettei tehtäis mitään samoja juttuja, joita tuli eilen epiksissä tehtyä. Liikkeet menivät hyvin, mutta harjoittelun alle nyt kapulan palauttamista sekä nostelua minun käteen. Tätä pitää tehdä nyt paljon ja saada siihen rutiinia. Vauhtinouto oli Minnille tosi huippu juttu (vietiin noutokapula "piiloon" ja koira sai juosta etsimään, minä juoksin sitten koiraa karkuun), näitä lisää vaan, niin saadaan noutoa vahvistettua. 

Loppupalkka (eli iltaruoka) tulikin sitten pelkästä kontaktin alastulosta eli hirveällä himolla etutassut kosketusalustalle (sen verran aksaa piti sotkea tokotreeneihinkin :D).

Näiden puuhailujen jälkeen näyttää olevan Minnin mielestä ihanaa käpertyä lämmittämään minun jalkojani (eipähän tarvi hakea villasukkia...). <3

Tunnarikapuloita ja suklaamunia...

...näitä ja lisäksi vielä koirannameja saimme äskettäin palkinnoksi KAS:n epävirallisesta toko-kokeesta. ;) Meillä sujui siis Minnin kanssa yhteistyö tosi mallikkaasti avoimessa luokassa, tuloksena 185p ja sij. 1/5. Enemmänkin pointseja olis ollu "helposti" tarjottimella, kunhan vaan minä osaisin olla eleettömämpi ja heilutella käsiäni ja koko kroppaani vähemmän niitä liikkeitä suorittaessa! X) No, tämä oli hyvää harjoitusta tulevaa koetta ajatellen. Minun pitää itse siis jatkossa muistaa, etten elä koiran suorituksia mukana omalla kropallani ja että käskyt onnistuvat mainiosti myös ilman suureellisia käsimerkkejä tms. ;) Minnin vire säilyi hienosti koko suorituksemme ajan, en siis palkannut koiraa koko aikana muuten kuin kehumalla suullisesti, vaan tein tarkoituksella täysin kisanomaisen treenin. Huomenna harjoitukset jatkuvat!

Tähän liitän viimekesäisen tokokuvan, kun ei nyt ihan tuoreita talvisia tokoilukuvia taida minulta löytyä. Kiitos kuvasta Susanna Eskeliselle.

Melkein onnenkyyneleet...tuloksena eka NOLLA! =)

Eilen kisattiin elämämme toiset kolmosluokan kisat Activen kisoissa Haukiputaalla (ekat pyrähdykset tässä "aglityn kuninkuusluokassa" teimme n. kuukausi siten KAS:n kisoissa, tulokset HYL). Ekalle hyppyradalle lähdin asenteella,  "nyt mennään eikä meinata, sama se mikä on lopputulos, kunhan asenne on kohillaan". Hyvinhän se lähtikin rullaamaan, mutta kepeille oli pitkä vienti ja koira tuli aika lujaa vielä hypyltä, joka syötti väärään suuntaan ajateltuna keppien aloitusta, joten kartturi ei oikein ollut mukana tarpeeksi tehokkaalla jarrutuksella eikä liikkeen suuntaamisella, joten Minni huitaisi vauhdikkaasti läpi eka keppien välistä. No, korjasin kepit ja matka jatkui sujuvasti kohti radan loppua, jossa sitten unohdin taas jarrutella ja/tai kääntää rintamasuuntaani paremmin kohti seuraavaa estettä suoran putken jälkeen. Niinpä sieltä putkesta tultiin aika kovaa ja kappas, seuraavasta esteestä mentiin vauhdilla ohi. En jaksanut alkaa sitä korjailemaan ja hypättiin viimeinen este maaliin ja Minsulle pallo suuhun. :)

Tältä radalta oli kuitenkin mukava jatkaa seuraavalle agiradalle, josta tulikin sitten tulos ja vieläpä se NOLLA! =) Minun ihkaensimmäinen nollatulokseni kolmosluokassa ikinä (Pepin kanssa ei nollia saatu, toki ei me kovin montaa kisaa kolmosissa startattukaan)! Endorfiiniryöpyissä pihalla radan jälkeen tuli melkein onnenkyyneleet Minnin kans leikkiessä, hehe, oon vissiin vähän herkkis. ;)

Vimppa radalla meininki oli taas hyvä; tällä kertaa kosahti radan loppupuolella, kun en jarruttanut muurilla tarpeeksi eikä koira enää saanut taitettua itseään seuraavalle hypylle, kun oli vauhtia sen verran. Meni siis ohi hypystä, enkä taaskaan jäänyt korjailemaan vaan juoksenneltiin kahden hypyn kautta maaliin hillumaan.

Tämä sunnuntaiaamu käynnistyi leppoisasti koirien kanssa 1,5 tunnin metsälenkillä auringossa siskoni Marin ja Penni-lapinporokoiran (Minnin bestis) kanssa. Illalla olisi KAS:n epistokokoe, jonne mennään Minnin kans testaamaan tasoamme eli toisinsanoen katsomaan mitkä jutut toimii AVO-luokan koetta ajatellen (oon ilmoittautunut 20.4 KAS:n tokokokeeseen).

Blogi?

No huh, näin lauantai-illan ratoksi päätin kokeilla perustaa blogin. Saas nähdä kuinka käy. Reilu pari vuotta onkin tullut jo pyöriteltyä ajatusta omasta blogista, mutta jostain syystä se on aina jäänyt kuitenkin taka-alalle. Miksi siis juuri n. reilu 2v. sitten? No, silloinhan elämääni saapui ihastuttamaan suloinen lyhythäntäinen syötävän suloisen ruskea australianpaimenkoira Minni-neitokainen rakkaan Peppi-lapinkoirani kaveriksi. Minnin kanssa harrastelun myötä tuli mietittyä, josko olisi hyvä kirjata treenejä johonkin muuhunkin kuin noihin ikiaikaisiin ruutuvihkoihin nopeasti raapustetulla käsialalla, joskus tuhriintuneille ja revenneillekin vihkon sivuille. Tätä ideaa kypsytellessäni, tartuin viimein sitä kuuluisaa härkää sarvista ja tässä sitä nyt ollaan! Mutta kuten sanottua, let`s see...Katotaan, jaksanko tätä tekniikkaa, tuleeko esim. kuvien lisäämisestä liian hankalaa, että laitan kuitenkin hanskat tiskiin...;)

Kokeillaanpa heti kuvan lisäystä...