Agility SM 2013 Kirkkonummi

Joukkueradalla. Kuva: Sirpa Saari.

Hiulihei, me siis lähdettiin edustamaan seuraamme KASsia agilityn SM-kisoihin. Nämä olivat ensimmäiset SM-kisat sekä koiralle että minulle, joten jännää oli tulossa! ;) Meillähän ei vielä ollut oikeutta osallistua yksilö SM-karkeloihin, koska emme olleet ehtineet saada kasaan tarvittavia nollatuloksia (niitä vaaditaan 7kpl 3-luokasta, joihin sisältyy yksi tuplanolla), joten edustimme siis maxien joukkuetta. Joukkueessa oli lisäksemme Marjo & australianpaimenkoira Aava, Jaana & valkoinenpaimenkoira Niki sekä Riitta ja unkarinvizla Szep. Valitettavasti muut joukkueemme eivät saaneet lainkaan tuloksia, joten joukkueemme tulokseksi tuli hyl.

Lähdimme jo torstai-iltapäivänä Oulusta ajelemaan Annan, Anskun, Minnin, Tokan ja Harriksen sekä valtavan tavaramäärän kanssa. No, Avensis näytti taas tilavuutensa ja hyvin mahduttiin! Perjantaina meillä oli edessä "harjoituskisat" Kirkkonummen urheilualueen tekonurmella, jossa varsinaiset SM-kisat pidettiin seuraavana päivänä. Olimme ilmoittaneet koirat vain ekalle radalle, koska emme halunneet olla iltamyöhään kisapaikalla (koska seuraavana aamuna piti tulla ajoissa kentälle). Kisan tarkoituksena oli lähinnä tehdä esteet ja alusta tutuiksi koirille. Hylsyksi meni meidän rata, kun ohjasin Minnin huonosti päällejuoksuna A-esteelle ja M tuli siitä ohi. No, eihän se siinä vielä kielloksi mennyt vaan mulla lähinnä meni pasmat sekaisin, kun tämä virhe tuli ja lisäksi M meni A:n melkoisen hitaasti (ei läheskään niin hienosti kuin viimeistelytreeneissä keskiviikkona), niin en sitten enää ohjannut seuraavaa hyppyä kunnolla ja M kerkesi hypätä sen väärinpäin. Loppuratakin meni vähän humputellessa, mulla vissiin tosiaan ote katosi ja ohjasin löysästi Minniä. Huono kenraali tarkoittaa hyvää varsinaista koetosta, eikö niin! Eli tästä sisuuntuneena päätin ottaa paremman tsempin lauantaille.

Viikonlopun ajan majoituimme Minnin kanssa ystäväni Rean perheen luona Nummelassa. Siellä Minnillä olikin mukava nujamiskaveri Nano. Nano on vuoden ikäinen patterdalen terrieri ja virtaa tässä neidissä riitti.

Aamupainit ilmapatjalla.
  

Lauantaiaamuna ajelimme Rean ja Minnin kanssa Kirkkonummelle ja heti aamusta siis tositoimiin. Starttasimme toisena koirakkona radalle meidän joukkueesta ja painetta pukkasi, kun ensimmäinen koirakko ei saanut tulosta. Meidän harteille jäi siis tuloksen tekeminen, koska joukkueella pitää olla kolme tulosta. Ja tuloshan me tehtiin!!! =)

Tässä kuivaharjoittelemassa ilman koiraa. Rea räppäsi kuvan, kun olin rataantutustumisessa.

Tuloksena siis 5, mutta olihan se hieno rata, se on myönnettävä! =) Erityisen onnellinen olen, ettei minua näissä suurissa karkeloissa jännittänyt sen enempää kuin yleensäkään kisoissa ja sain pidettyä pääni ja jännitykseni kurissa. Vitonen tuli siis A:n alastulolta; Minni hyppäsi alas melkoisen korkealta ja ei siis ottanut kontaktia. A mentiin kuitenkin vielä toisenkin kerran ja silloin kontakti onnistui hyvin. Täytyy myös olla tyytyväinen, että kaikki ohjaussuunnitelmat onnistuivat täydellisesti ja tehtiin hyvä aikakin (olikohan se n. -5,75s alle ihanneajan, minusta se on ihan hyvä kun miettii että radalla oli kaikki kontaktit ja A mentiin kahdesti, kontaktit kun ei ole Minnillä maailman nopeimmat...). Nyt sitten alkoikin jännittäminen muiden joukkueemme jäsenten puolesta. Tai lähinnä seuraavan kolmoskoirakon, Jaanan ja Nikin, koska jos heillä tulisi hylsy, olisi meidän joukkueemme tulos automaattisesti hyl (kaksi hylsyä joukkueessa, kun eka koirakkomme siis teki hylsyn). Valitettavasti kolmoskoirakon tulokseksi myös tuli hyl, joten tipuimme kisasta. Viimeinenkin koirakkomme sai toki startata, mutta hekin tekivät hylsyn. Näin ollen minä ja Minni olimme meidän joukkueesta ainoa tuloksen tehnyt koirakko!

Lauantai-iltana lenkkeilimme vielä Nummelan kauniissa maisemissa koirien kanssa ja Minni pääsi myös uimaan.

Minnillä oli kivaa, kun Nano ei pysynyt aivan perässä.

Takaa-ajo jatkui ja jatkui...

Sunnuntain aamulenkki huipentui huikeisiin maisemiin Kokkokalliolle.

Upealla maisemapaikalla (Kokkokalliolla) lenkkeilemässä.

Rea perheineen heitti vielä minut ja Minnin takaisin kisapaikalle seuraamaan yksilöfinaaleita. Olipa huisia olla katsomassa Suomen huippujen menoa radoilla ja finaalissa oli hieno tunnelma kelistä huolimatta (välillä satoi tosi paljon vettä). Minni pääsi lenkkeilemään tuttujen kanssa myös kisapaikalla, kun nähtiin Tiia, Wette ja Lucky. Kyllähän Minnillä ja Luckylla oli taas kivaa kirmatessaan puistossa!

Telmintää bc Luckyn kanssa kisalueen lähistöllä olevassa puistossa.

Lisää kuvateksti

Lähdimme ajelemaan Kirkkonummelta Oulua kohti vielä finaalien loputtua (n. klo 18) ja olikin ihana päästä kotiin omaan sänkyyn nukkumaan! <3