Minnin treenailuja: Sertiiiiiii! ...Ja monta hyllyä. ;)

Oujes, sitä toista agisertiä ei sitten kauaa tarvinnutkaan odotella, sillä se napsahti meille OKK:n iltakisoissa 5.6! :) Sijoituttiin toiselle sijalle heti bordercollie Super-Erren jälkeen. Rata meni siis nappiin! Toinen rata oli hyppyrata ja siitä meille tulokseksi tuli HYL, kun keppitörkkäisyssä minä sähläsin liikaa ja otettiin siitä kolme kieltoa, kun en saanut sitten koiraa heti siitä korjaamaan (olis pitäny ottaa vähän enemmän välimatkaa kepeille ja sitten lähettää uudelleen). No, se ja sama siinä vaiheessa kun virheitä oli jo alla. Loppurata meni muuten hyvin, mutta kolmanneksi viimeinen hyppy mentiin vielä väärältä puolelta. Hyvä mieli jäi silti tietenkin kisoista, koska tuo serti tupsahti aivan yllättäen. Toki tiesin, että nolla tuli, mutta lähdin samantien radan jälkeen kävelylle ja palattuani minua kuulutettiin heti palkintojenjakoon, en kyllä ollut uskoa korviani kun kuulin tuloksen! :)

Kisojen jälkeisenä päivänä Minni pääsi Tamara Merenvallan hoidettavaksi. Kävimme Tamaran taitavien kätösten hoidettavana 2kk sitten ja edelleen Tamara totesi Minnin olevan hyvässä, lähes täydellisessä kunnossa.

Tällä viikolla oli myös hakutreenit, jotka menivät jo taas paremmin. Tehtiin ilmaisuviuhkaa ja lopuksi vielä tuulitreenin tyylinen ilmaisu, onnistui hyvin!

Perjantaina ajeltiin Minnin, Piritan ja Pietarin kanssa Iisalmeen Sadun luo yöksi, koska seuraavana aamuna oli kisat. Iisalmessa oli tuomaroimassa Timo Vertanen ja olipa Timo keksinyt kimurantteja ratoja. Eli kaikki radat olivat tosi haastavia meille ja tuloksena kolme hylsyä! :/ Eipä siis tarvittu kotiin unohtunutta kisakirjaakaan (ja kyllä, pääsin onneksi kisaamaan vaikka kirja jäi kotiin), kun ei tuloksilla juhlittu. Ekalla radalla kohtaloksemme koitui taas keppitörkkäisy avokulmasta, korjailin sitä pari kertaa ja yksi rima (olin koiran edessä). Ajanotto oli kuitenkin pikku sateen vuoksi ilmeisesti rikki, joten meille ei saatu kellotettua aikaa! Meille sanottiin, että saisin mennä radan uudelleen, mutta virheet jäisivät voimaan. No, en tietenkään mennyt rataa uudelleen, koska oli vielä kaksi starttia edessä ja niin meille merkattiin tulokseksi hyl.

Toinen rata olikin jotain uskomatonta sään vuoksi. Juuri pari koiraa ennen meitä alkoi sataa kuin saavista kaatamalla ja kenttä tietysti tuli täyteen rapakoita. Odottelin vuoroani auton avatun takaluukun alla ja toivoin koko ajan, että kisat keskeytettäisiin sateen vuoksi. Vielä mitä! Kun meidät kuulutettiin radalle, Minni yritti tulla haarojeni väliin sadetta suojaan! :O Satoi siis aivan kaatamalla ja ei muuta kuin starttaamaan radalle... No, kun jätin Minnin lähtöön ja kävelin itse parin esteen päähän ja käännyin kutsumaan koiraa oli leukani loksahtaa, kun Minni jo tuli minua kohti ja oli hypännyt ensimmäisen esteen. Siis mitä, M ei ole _koskaan_ varastanut kisoissa lähdössä (treeneissä pari kertaa ja heti on kyllä typy palautettu ruotuun), joten sainkin käyttää kaiken tarmoni saadakseni kasattua itseni siinä sekunnin-parin aikana ja jatkettua rataa. Sehän onnistuikin ihan kohtuullisesti ja sain heti alussa lähes kaikkia koiria imeneen putken suun ohitettua ja koiran ohjattua kepeille. Ja nyt törkkäisykin onnistui! Toki nyt oli umpikulma. Pasmat menivät sitten sekaisin puomin jälkeen kun koira piti lähettää huonosti näkyvään putkeen puomin alle ja kun M ei heti pienellä lähetyksellä sinne lähtenyt (ei varmasti nähnyt putkea, olin itse edessä) ja jouduin tekemään kunnon saattelun putkelle, en enää ehtinyt jatkoon ohjaamaan muuria ja M tuli sen ohi. En jaksanut enää korjata asiaa ja ottaa muuria uudelleen, vaan jatkettiin rataa väistellen suurimpia rapakoita ja tulos siis hyl. Niin ja se lähdöstä varastaminen. Sehän johtui varmastikin aivan täysin siitä kaatosateesta. Videolta myöhemmin näin, miten Minni jää lähtöön normaalisti ja sitten rupeaa ravistelemaan itsestään vesiä pois ja sitten jää hölmistyneenä seisomaan. Sen jälkeen ottaa muutaman epäröivän askeleen eteenpäin ja hyppää ekan hypyn minua kohti. Minä siis ihmeissäni siellä katson, että koira tulee jo kohti ja sain tosiaan itseni liikkeelle ja jatkoimme rataa. Keli oli siis mitä järkyttävin ja tosiaan piti ihmetellä miksei kisaa keskeytetty. Noh, meidän suoritusvuoron jälkeen oli jäljellä enää pari maxikoiraa ja kappas, sen jälkeenpä kisa keskeytettiin ja odotettiin sateen loppumista, että pikkukoirat pääsisivät paremmalla kelillä kisaamaan....Reilua....

Sää parani tauon jälkeen ja aurinkokin alkoi paistaa. Kolmas rata, hypäri, tuntui jo tutustumisessa vaikealta ja noin puolessavälin rataa mulle kävi "työtapaturma", kun ajauduin keppien jälkeisen hypyn jälkeen ohjaamaan väärää hyppyä! Eli sijoittumiseni oli aivan väärä. Ilmeeni oli varmaan melkoisen hölmistyneen näköinen, kun tajusin että tämähän on väärä hyppy, ei mun tänne pitänyt tulla! :D Tämä johtunee vain siitä, etten kyseiseen kohtaan ehtinyt kunnolla tutustua. Muuten siihen asti meni hyvin.

Näin jälkeenpäin olen pohdiskellut, miten paljon radansuunnitteluun käytettävä aika vaikuttaa suoritukseeni. Nyt aikaa ei ollut paljoa, kun maksit olivat suoritusvuorossa ensimmäisinä ja en siis voinut katsoa rataa ensin pienten koirien suorittamana. Toki olin heti kyttäämässä kun rataa rakennettiin, mutta ainakin näissä kisoissa radat olivat niin kimurantteja, ettei tuo aika minulle riittänyt. Tämähän siis tietenkin tarkoittaa myös sitä, että olen vielä kovin kokematon radansuunnittelussa. Toki se, että aikaa olisi enemmän, ei välttämättä sen kummemmin vaikuttaisi suoritukseen...hmm..mene ja tiedä. Mutta kokemusta tottakai tarvin sekä minä että myös Minni, tämä näkyy erityisesti kepeillä. Ainiin, A-este meni ihan kohtuullisesti (sit käytiin tekemässä sitten kisojen jälkeen pari kertaa vielä kirkkaalla kosketusalustalla).

Iisalmen reissun jälkeen suunnattiin koirapoppoon ja Marin ja Pihlan kanssa Hyrynsalmelle Roopea hoitamaan.