Niin lähellä, mutta niiiin kaukana!

Noniin, kylläpä tässä on taas saanut ruoskia itseänsä ja melkein hakata päätä seinään. Ei voi muuta sanoa kuin että voihan vitoset!! Tämän viikonlopun saldona siis kolme vitskaa ja yliaikanolla. Siis YLIAIKAnolla, kyllä! Että voi ottaa päähän.

Nonniin, kootut selitykset tulossa...Jospa se, että kirjoitan nämä muistiin, auttaisi minua siinä, etten enää koskaan toistaisi noita juttuja. Lauantain radat oli tosi kivoja, tuomarina Minna Väyrynen ja radat siis jotenkin tosi loogisia ja sai oikein miettiä moneen kohtaan, että minkä monesta hyvästä ohjausvaihtoehdosta valitsisi. Ekalta radalta ansaittu vitonen, kun mulla meni pupu pksyyn ja ajattelin, että enpä ehdikään tekemään valssia tässä, kun koira tulee niin lujaa. Pyh, vielä mitä! Videolta näkyy, että aivan hyvin olisin saanut valssin siihen pyöräytettyä ja siten koiran putkeen. Nyt siis jätin sen tekemättä ja yritin leikkaamalla viedä koiran putkeen. Se ei tässä tilanteessa toiminut ja Minni ajautui putken ohi. Hetken tuomari oli miettinyt nostaako kättään, mutta kyllähän se kai kielto sitten oli. Että näin. Mutta muuten rata onnistui hyvin (lukuunottamatta puomilta varastamista...tästä lisää myöhemmin) ja erityisesti pakkovalssi kepeille oli hyvä.

Tokalla radalla sössin sitten keppien lopussa, jossa piti tehdä valssi. Lähin pyörittämään valssia aavistuksen liian aikaisin (kepit suoritettiin tyhjään ja mahdollisesti siellä putken pääkin vähän houkutteli koiraa) ja Minni tuli toiseksi viimeisestä välistä pois. Otin kepit sitten ihan alusta asti uudelleen ja sain sitten onnistuneen valssin. Loppurata meni ohjauksellisesti hyvin, mutta puomilla oli jo ekaa rataakin enemmän juoksukontakti...ei hyvä...

Sunnuntaina jatkettiin Minna Räsäsen radoilla ja paljon kinkkisemmiltä heti kuviot vaikuttivat. No, eipä mittään, ratahan alkoikin rullaamaan hyvin kunnes päästiin puomille ja oi laukan ja vauhdin hurmaa, Minni räväyttää puomin alastulolta pois ottamatta kontaktia! Jotenkin siinä tohinassa en tajunnut, enkä kyllä huomannutkaan kun olin selin koiraan, että olisin voinut palauttaa kaverin takas siihen kontaktille vaan jatkoin sitten vaan rataa eteenpäin huomatakseni että muita virheitä ei tullut. Eli kontaktivitska alkoi ottaa päähän vieläkin enemmän. Moni voi sanoa, että koiran moka, koska koiran pitäis osata tuo, mutta minä en tässä tapauksessa allekirjoita sitä. Se oli täysin MINUN moka. Olen antanut Minnin loikkia miten sattuu pois kontakteilta kisoissa ja vapauttanut sitä milloin äänellä, milloin liikkeellä, milloin miten vain. Eli koiralla ei vain enää ollut tajua miten tää homma menee. Liikaa kisoja versus liian vähän kontaktien palautusta. Tästä sen nyt sain. Opetus minulle. En ole ollut tarpeeksi johdonmukainen, vaan olen vaan posotellut radalla eteenpäin enkä huolehtinut kontakteista. Niin väärin. Tästä voi ja pitääkin itseään ruoskia. Eli mitä on luvassa tulevaisuudessa? No, ainakin kontaktitreeniä. ;)

Puuh. Puhaltelun jälkeen taas ajatusten kasaaminen ja uuteen rataan tutustumaan. Melkoista krumeluuria oli viikonlopun ainoalla hypärillä, eikä se tässä nyt edes ollut se pahin juttu, vaan se, että ihanneaika oli repäisty jostakin Marsista! :P Medeissä ilmeisesti kukaan ei päässyt aikaan, maxeissa muutama. Yritän lohduttautua sillä, että me suoritettiin rata virheettömästi, mutta sitä yliaikaa tuli siis 2,68 sekuntia. Lisäksi lohduttavaa oli se, että moni muukin minun mielestäni nopea ja hyvin liikkuva koira ei päässyt ihanneaikaan.

En ole aiemmin noita aikoja miettinyt ja päätin etten nytkään ala, koska tärkeintä olis ensin saada puhtaita ratoja ja sitten vasta miettiä aikaa. Mutta kyllähän se korpeaa, että jos saat kunnon kiemuraisen radan väännettyä nollaksi, koiran kuitenkin edetessä mukavaa vauhtia, ja tuloksena on yliaikainen nolla! Toki ns. täydellisesti tehdyillä ja ajoitetuilla ohjauksilla olisin varmastikin saanut Minnin kulkemaan kovempaa ja ihanneajan alittumaan, mutta oli tosiaan sen verran tiukkaa vääntöä muutamassa kohtaa että mahdolliseti pari kurvia vähän levahti. Sitä paitsi kolmessa kohtaa tehdyt niistot ei monesti todellakaan ole meille nopeita vaihtoehtoja, mutta valitsin ne nyt kuitenkin, kun ajattelin että siten saan ainakin todennäköisemmin radan virheettä tehtyä. Tähän rataan sisältyi myös mielestäni ihmeellinen koiran nokasta kuljettaminen putkeen (siis minun oma ohjausvalintani! :D), jossa minä pakitin, pidin Minniä hallussa ja etsin samalla putkea. Alkoi naurattaa ihan ääneen, että mitä ihmeen hommaa se tämäkin on. :D

Mutta tämmöistä kai tämä agility on. Niin pienestä kiinni. Jatketaan harjoituksia (ja kohti uusia pettymyksiä...!). Terve!

Viikon tohinat

Kisakuva vuoden takaa KAS:n kesäkentältä.

Viime viikonloppuna skabailtiin oman seuran kisoissa Virpiniemessä ja huomenna jatketaan OKK:lla Haukkukeitaalla.

Tuomarina KAS:n kisoissa toimi Timo Vertanen ja eipä ollut suuret odotukset mulla sen suhteen, koska hänen radoiltaan meillä on vain hylsyjä. ;) Noh, itse asiassa lauantain eka rata sujui oikeinkin jouhevasti ja jopa minun pelkäämä tiukahko välistäveto onnistui (tosin "Minni, tässä"-huudolla säestettynä ;)) ja nollana tehtiin rataa neljänneksi viimeiselle esteelle eli kepeille asti. Siinä en malttanut kunnolla odottaa, että Minni olisi hakenut ekan välin (oli n. 90 asteen kulma) ja siitä virhe. Sitten kokeilin keppien lopussa reilua irtoamista sivulle ja Minni ei sitä kestänyt ja tuli toiseksi viimeisestä välistä pois, jota en siitä vauhdissa hoksannut korjata ja siitä sitten hylsyllä vauhdilla maaliin.

Tokalla radallakin selvittiin monenmoisista kuvioista, kunnes radan keskivaiheilla Minni sinkosi aivan odotetusti putkeen, kun minun valssi oli _pikkusen_ myöhässä ja liikkeelläni siis suorastaan työnsin koiran putkeen.

Sunnuntain eka rata vaikutti jo radan reunalta huomattavasti selkeämmältä ja siten siis mukavammalta meille kuin eiliset. Syynä lienee se, että rataa ei ollutkaan suunnitellut Vertanen, vaan tuomariharjoittelija Hilpi Yli-Jaskari. Ja niin hyvinhän se rata rullasi, että tuloksena nolla ja bonuksena vielä sijoitus 3/30, ou jes! :)

Näillä mielin olikin kiva starttailla viimeiselle radalle, joka taas vaikutti melkoisen haastavalta (Vertasen käsialaa taasen) ja kosahti meillä jo heti nelosesteellä puomin sijasta putkeen. Että sepä siitä sitten, rata mentiin A-esteelle asti, josta sitten häivyttiin radalta..

Maanantaina hakuiltiin Annalankankaan maastossa. Minnillä oli nyt ekaa kertaa kaulassa kiinteä rullapanta (niin tiukalla tietenkin, ettei saa rullaa suuhunsa), eikä M onneksi ollut moksiskaan kaulassa liikkuvasta rullasta. Tehtiin ns. "normaali perustreeni", joka käsitti neljä maalimiestä, joista yksi oli umpipiilossa. Yliheittoja harjoiteltiin taas ja koska viimeksi se ei kovin hyvin onnistunut ilman apuja (viimeiselle "missä"-huudot), niin päätettiin nyt ottaa taputukset avuksi yliheittoon. Eli taputus kuului maalimieheltä juuri, kun Minni lähti jatkamaan matkaa keskilinjalta. Ekalla maalimiehellä tämä onnistui tosi hyvin ja Minni lähti innokkaasti, mutta seuraavalla juoksikin vähän matkaa ja jäi odottelemaan lisäapuja. Eli selkeästi tyyppi vain ei muka viitsinyt käyttää nokkaansa ja odotteli vaan, että kuuluisko sieltä lisää apuja. No, lähetettiin uudelleen Minni keskilinjalta ja hyvinpä sitten kaveri etsi maalimiehen. Rullat ei edelleenkään tule mulle käteen asti, vaan tipahtaa n. metrin päähän minusta, josta nostatan sitten ylös. Pöh, en tiiä mitä sen suhteen nyt tekisi. Muutoin kyllä Minnillä on metsässä hyvä draivi päällä ja jatketaan nyt vielä jokunen kerta ainakin hakutreenejä tälle syksyä. Saa nähdä miten meidän viikkotreenien käy, kun nytkin jouduttiin viimeinen koira treenaamaan jo pimeässä...:/

Tiistaina Minni pääsi Tamaran hoidettavaksi ja olipa taas mukavaa kuulla, että kroppa oli huippukunnossa. :) Toki aina agikoirissa on jotain pikku jumia, mutta mitään sellaista ei ollut, jotka ei olisi saatu auki. Tiistai ja keskiviikko olikin siis liikunnan osalta kevyempää ja torstaina sitten taas ohjatut agitreenit Activella.

Treeneissä oli 29 esteen rata ja erityisesti mieleen jäivät onnistuneet vastakäännökset, viskileikkaus (joka onnistuu, kun vain muistan pitää ohjauksen päällä kohti hyppyä) ja pari persjättöä. Kepeillä minulle itselleni vaaditaan tarkkuutta (siis siihen keppien aloitukseen), etten hätiköi ja ohjaa koiraa pois sieltä.

Tänään meillä alkoi KAS:n tokoryhmä, jota pitää Katja Sulkala. Treenataan Limingantullin lämpimässä hallissa. Katja katsoi meiltä kaikilta aluksi seuraamiset, joista kommenttina meille oli, että tosi nättiä seuraamista ja kehittämiskohteena täyskäännökset (hieman löysät, tämän kyllä tiesinkin). Tehtiin myös paikallaolo ja luoksetulo ohjattuna, hienosti menivät nekin. Itsenäisesti tein kaukoja, ruutua ja niitä täyskäännöksiä. Ainiin ja tunnaria yhtä kapulaa piilottaen sekä yhden normaalin noudon. Näissäpä ei oikeastaan mitään sen kummempaa, paitsi että ruutu on kyllä Minnillä tosi hieno!! :) Paikan löytämisessä ruudussa ilman kosketusalustaa ei myöskään mitään ongelmaa.

Viikonloppu vierähtää taas siis hyvinkin tutuissa merkeissä, eli agilityn ihanassa maailmassa. <3

Aksaa, hakua, tottista, paimennusta...

Uskomattoman lämmin syyskuu on vielä tarjonnut uintikelejä.

 Monipuolista tekemistä siis on meidän kalenterissa, eikä käy aika pitkäksi! ;) Tottakai muistetaan myös lepopäivät, eikä todellakaan treenata joka päivä. Joka viikko on myös lepopäiviä.

Uuden aksaryhmän kanssa ollaan treenattu nyt jo kolmen kerran verran ja onpas ollu mukavaa. Ihan kokonaisuudessaan meidän ryhmä ei ole vielä kertaakaan ollut kasassa, mutta tiedän jo kuitenkin ketä siinä on. Tämä talvi treenataan koirien osalta herraseurassa, kun ryhmässämme on kaksi bortsu-urosta sekä sheltti-miekkonen. Minni ja lenkkikaveri-Peppi tykkää! ;) Kaikki kerrat tähän mennessä on olleet ratatreenejä ja ihan mukavasti on rullannut.

Tässä välissä käväistiin Kalixissa kisailemassa neljä starttia ja no, hylsyputki katkesi ekalla agiradalla, joka olikin ihan sujuvaa menoa kolmanneksi viimeiselle hypylle, jossa hätiköin ohjaamisessa ja hypyltä tuli kielto. Lopputulemana 5vp ja 2s yliaikaa (vaikka Minni eteni ihan normaalia, hyvää vauhtiaan) ja tällä tuloksella voitettiin maxit. ;) Loput kolme rataa menivät syystä tai toisesta hylsyiksi, mutta paljon siellä oli kyllä taas hyvää ja joillain radoilla NIIIN pienestä kiinni, että meinas alkaa jo sapettaa. Milloin minä opin....no, pääasia tietty on yhteistyö ja se, että koiralla on kivaa. :)

Kiko on kiva uintikaveri. :)

Tottiksessa on ollut nyt kaksi viimeistä kertaa, kun talvikausi on alkamassa ja en ole hakenut tottispaikkaa talveksi. Toko riittää meille talven ajaksi. Ollaan otettu paikallaoloa, eteenmenoa, noutoa, hyppyä ja seuraamista. Seuraamisen aikana otettiin myös ampuminen, laukauksissa ei ole ongelmaa. Tällä viikolla otettiin myös ekaa kertaa A-estettä (siis sitä PK- A:ta) ja hyvin se onnistui, eikä Minni onneksi lainkaan sekoittanut sitä agilityn A-esteeseen. Ei vielä otettu tätä noudon kanssa, vaan ihan pelkkää estettä. Metristä hyppyäkin otettiin ilman noutoa.

Noudossa pitää nyt muistaa ottaa edelleen vauhtinoutoja ja pakittaa vauhdilla kun koira on menossa kapulalle. Sitten pitää muistaa jähmettyä yhteen kohti juuri silloin kun koira nappaa kapulan suuhunsa. Hyppytekniikkaa voisi myös parantaa siten, että Minni hyppäsi enemmän ylöspäin eikä laakana (niin kuin agilityssä). Tätä voisi tehdä jättämällä koira lähemmäs estettä ja tekemällä toki aluksi matalammalla kuin metrisellä.

Hakumetsässä ollaankin nyt päästy kunnon vireeseen! Parit viime treenit on siis menneet tosi hyvin. Erityisesti se rullantuonti on onnistunut nyt hyvin. Ollaan tehty niin, että olen selin Minniin kun se tuo rullan ja näin rulla tuli minulle perille asti. Näin jatketaan nyt toistaikseksi. Ei kai kukaan sano että ohjaajan pitäisi olla koiraa kohti kun se tuo rullaa. :P Umpipiilo pidettiin viime treeneissä jo melkein kokonaan kiinni, eikä siinä ollut mitään ihmeellistä. Ollaan tehty yliheittotreenejä nyt kahdesti ja ne vaativat vielä kovasti harjoittelua. Yliheitossa Minni ei jotenkin irtoa maalimiehelle. Otin sitten koiran takaisin keskilinjalle ja lähetin normaalisti ja sitten onnistui hyvin. Viimeiseksi kuitenkin tehtiiin "missä, missä"-huudot viimeiselle maalimiehelle ja silloin yliheitto onnistui täydellisesti! :) Varmuutta kaivataan siis tähän. Haamuja ollaan näytetty yhdet melkein joka treeneissä. Näytöillemenot on myös nyt olleet tosi vauhdikkaat.

Kuva: Tiia Mäenpää.

Paimentamassakin käytiin taas pitkästä aikaa. Päästiin tositoimiin useampaan otteeseen ja kuljetuksen lisäksi tehtiin jo häkittämistäkin (onkohan tämä nyt oikea termi?). Eli siis paimennettiin lampaat pieneen kokoelma-aitaukseen ja myös sieltä pois. Nämä molemmat onnistuivat hyvin, jes! Toivottavasti taas pian päästään jatkamaan! :)

Kiitos kuvasta Tiia Mäenpäälle.

Kuva: Tiia Mäenpää.