Paimenessa ja Piteåssa

Tokokisoista toipuessa olikin edessä taas touhuntäyteinen viikko. Aksaa on treenattu vain parin pienen kontaktitreenin verran lenkkien yhteydessä, nythän ei siis ohjattuja treenejä ole niin keskitytään pienten juttujen treenaamiseen, kun kukaan ei ole neuvomassa mitä tehdä. ;) Kotona ollaan jatkettu esineiden nostelua ja alkaa sujua jo paljon paremmin!

Perjantaina lähdettiin Marin, Eiran ja Minnin kanssa paimeneen Kiiminkiin. Minni on jäynyt tasan yhden kerran aiemmin paimentamassa ja nähnyt ylipäätään lampaita sen kerran. Oli siis kivaa lähteä vuoden jälkeen kokeilemaan uudestaan hommaa, koska eka kerrallakin Minni jo osoittautui järkeväksi ja hyväksi paimeneksi (sen vähän ajan mitä kerettiin silloin harjoitella). Aluksi Minni oli tosi innokas lampaista ja näytti että lähtisi jopa jahtaamaan niitä, mutta eipä kestänyt kauaakaan kun päästiin tositoimiin, kun M hoksasi että näitähän paimennetaan, ei jahdata. ;) Minä olen itekin siis aivan noviisi noiden lampaiden kanssa ja siinähän pitää itekin kovasti tarkailla lampaiden päitä että mitä ne aikoo. Huomasin hyvin, että Minni tajusi paljon paremmin kuin minä mitä lampaat aikoo ja mitä pitää tehä. Hah. No, minullahan ei tosiaan ole sitä sisäsyntyistä paimennusviettiä toisin kuin paimenkoiralla. :P Eli tehtiin erilaisia kuljetuksia sekä aitauksessa että myös ihan aitaamattomalla pellolla. Sain koko ajan ohjeita kouluttaja-Sannilta ja ne olivatkin tarpeen, kun laji on tosiaan aivan uusi minulle. Sanni kehui Minnin työskentelyä kokonaisuudessaan ja sanoi myös, että Minni on tosi hyvä jarrukoira (estää lampaiden menon ei-haluttuun suuntaan). Kova kipinä lajiin syttyi ja pitäisi päästä pian uudelleen! On se upean näköistä nähdä miten koira toimii, vaikka sitä ei ole millään tavalla lajiin koulutettu.

Viikonlopuksi oli onneksi vielä tiedossa muuta mukavaa Ruotsin reissun merkeissä. Piteåssa järjestettiin Sommarhoppet-agilitykisa ja startteja oli molemmille päiville kaksi. Lähettiin Marin kans Oulusta la-aamuna ajelemaan ja iltapäivällä oli startit. Eka rata oli agilityrata ja tuloksena 15 (A:n kontakti, kielto putkelta, okserin rima) ja sij. 4 (oho ;D). M siis loikkasi A:n samalla tavoin kuin SM-kisojen kontaktiradalla, mutta tämän voin täysin pistää omaan piikkiini (niin kuin suurimman osan muistakin virheistä ;)), koska ohjasin A:n ihan oudosti eli en yhtään niin kuin treeneissä (normaalisti juoksen vähän matkaa A:n ohi ja sietä vapautan koiran, nyt jäin kyttäämään A:n alastulon luo ottaako koira kontaktin...)! Tyhmä minä. Kielto putkelta tuli, kun karjaisin ennen putkea "tässä", en tiiä miksi, vissiin siksi kun pelkäsin että menee väärään päähän putkea (johon kyllä ei olis menny...) ja M kiltisti pysähtyi ja kielto tuli. Okserin rima oli työtapaturma; kova vauhti, mutka ja rimat 65cm:ssä sekä kokemattomuus okserilla varmaan aiheuttuivat sen. Mielestäni ohjasin sen ihan hyvin muutoin.

Toka rata menikin sitten melkoisen nappiin, sillä tuloksena nollavoitto ja Ruotsin hyppyserti, JIHUU! :) Matkaseuralaisella Marilla ja Eiralla meni myös nappiin päivä, sillä he tekivät tuplanollan!

Kaverukset Eira ja Minni kuvassa ruusukkeiden kanssa (Eirasta tuli samalla Ruotsin ja Suomen AVA!=))

Tässä vähän kuvaa hypärin tuloslistasta. Ei näy kylläkään kokonaan, starttaajia oli 25.

Oltiin yötä Fårön camping-alueella mökissä Marin, Annan ja Anskun kanssa. Pieneen mökkiin mahduttiin hyvin kera kuuden koiran. :D Seuraavana aamuna olikin aikainen herätys, kun ensimmäinen rataantutustuminen oli mulla jo klo 6.30! Huh ja huh. Rata vaikutti muuten tosi kivalta, mutta alussa oli tosi vaikea kohta ja siihenhän me sitten hyllytettiinkin. En tajunnut tehdä kunnon jarrua ja Minni sinkosi liian pitkällä kaarella ja kerkesi hypätä kolmoshypyn väärään suuntaan. Jatkettiin kuitenkin rata lähestulkoon loppuun asti ja tehtiin nyt tosi hyvä A, jes! :) Erilaista tällä radalla oli se, että rata alkoi renkaalla. Suomessahan radan eka este on aina oltava normaali hyppy. Toinen rata oli taas hypäri ja sain taas pienen oppitunnin koirani liikkeestä radalla... Eli olin suunnitellut yhteen kohtaan vastakäännöksen, jossa sitten vasta koiran kanssa huomasin, ettei sitä olis tarvinnut. Minni kääntyi aivan niin kuin ohjasinkin (vastakäännöksellä tiukasti) väärään päähän putkea. Aijaijai...kun en olis sitä vastakäännöstä tehnyt, niin olisin saanut sen oikeaan päähän putkea. Niin ja miksikö tein sen vastakäännöksen? No, siellä oli yksi hyppy kivasti tyrkyllä ja pelkäsin, että M menisi sinne ja siksi se käännös. Näin myöhemmin ajatellen ei se edes olisi ollut paha ansaeste ja koiran linja oliskin ollut ihan hyvä putkeen, mutta minä en tosiaan tajunnut tuota ajoissa. Näin se kokemattomuus näkyy, mutta onhan tässä elämä aikaa oppia. ;)

Piteå Brukshundklubbenin alueella oli paljon kivoja metsäpolkuja.

Säät suosivat meitä kisaajia; molempina päivinä aurinko paistoi, mutta ei kuitenkaan ollut mikään kova helle ja koirat jaksoivat hyvin. Oli kyllä kiva ratoja Ruotsin puolella muutenkin, hyvä mieli jäi, vaikka muita huipputuloksia ei tullutkaan kuin tuo yksi. :)