OKK:n iltakisat

Vauhdin hurmaa kisoissa. Kuva: Minna Väänänen

Maanantaina saatiin vähän huokaista ja muuta treeniä ei tehty kuin kaksi kertaa A lenkin yhteydessä. Meni tosi hyvin! Tämä mainittakoon siksi, että sitten kisoissa tiistai-iltana se A ei mennytkään hyvin. Eli ongelmana on tosiaan näköjään edelleen se paikka ja Minni on siitä epävarma, vaikka kosketusalustalla ollaan sitä tehty. Tärkeää tässä näyttääkin nyt olevan minun sijoittuminen sekä ennen että jälkeen A:n. Nyt kisoissa kun en lähettänyt koiraa A:lle, vaan juoksin edelle kutsumaan A:lle, jäi M hetkeksi patsastelemaan A:n harjalle ja sitten hinkutti hitaasti alas oikeaan paikkaan. Argh. Siinäpä mulla ns. meni maku eli pasmat sekaisin ja jatkettiin rataa muutaman esteen verran, kun hutaisin sitten Minnin väärällä hypylle. Noh, jatkettiin siitä kuitenkin rata loppuun ja tietysti sitten iloisesti koiraa palkkaamaan, vaikka tuo harmittikin. Omia mokiahan nuo on, tuo A:lle meno siis myös, pitää nyt tosiaan taas yrittää miettiä mikä siinä on nyt niin outoa...

Toinen rata oli hypäri ja tulipa parissa kohtaa mulla hirmuinen kiire ohjaamaan Minniä, mutta M on onneksi niin kiltti, että jos huudan voimakkaammin sen nimeä tms. niin se hidastaa oottamaan. Eli minun osalta joissain kohti huonoa ohjaamista mutta M paikkasi mun mokia hyvin joten tuloksena NOLLA! =) Jesjes. Noiden kaarratusten ja hidastelujen jälkeen oli turha odottaakaan mitään huippuaikaa ja sijoituksemme oli 7./37 eli aikas hyvin kuitenkin mielestäni. Erityisesti mieltäni lämmitti etenemämme, joka oli 4,12m/s, vaikka tosiaan möhläilin siellä! :)

Keskiviikkona pääsin ensimmäistä kertaa tälle kesäkautta meidän PK-tottistreeneihin, joita Heli-kasvattaja vetää. Treenattiin ilmoittaututumista, seuraamista, henkilöryhmää, paikallaoloa ja lopuksi vielä kiva eteenmeno. Eteenmenossa vietiin palkka ihan ekana ja sitten tehtiin muut liikkeet väliin. Hyvin oli muistissa Minnillä liikkeidenkin jälkeen missä lelu on ja mitään epäröintiä eteenpäin menemisessä ei ollut.

Seuraamisessa erityisen treenin alle tulivat nyt käännökset. Suorat osuudet menivät hyvin. Eli käännöksiä treenaillaan vielä napakammiksi ja Minni saisi käyttää niissä enemmän takaosaansa, joka varmaan korjautuu sillä, että minä muistan selkeämmin päätä kääntämällä merkata mihin suuntaan käännytään. Kun vasemmalle käännökset paranevat, aletaan opettelemaan pk-puolen täyskäännöstä (oon tehnyt eri tavalla tähän asti, tokossa se on ollut ok). Henkilöryhmässä ja paikallaolossa ei mitään valittamista.

Torstaina meillä ei ollutkaan ohjattuja tokotreenejä ja minähän en tietenkään muistanut asiaa ja ajaa pöräytin Minsun kanssa Kuplalla hallille. No, tehtiin siinä pikku treeni sitten kuitenkin kun oltiin paikalle vaivauduttu. Tehtiin kaukoja maasta seisomaan ja seisomasta maahan. Sei-maa toimii paremmin. Välimatkaa on vasta joku 1,5m, meni nyt hyvin. Tehtiin myös kapuloiden (myös metalli) nostoa ja sivulletuontia sekä vähän seuraamisen askelia ja käännöksiä vasemmalle eilisten Helin neuvojen mukaan.

Tässä muutama kuva torstain lenkiltä, jossa oltiin kera Annan ja Maikin koirien. Koirilla oli kivaa mudassa! ;)

 Lopuksi uitiin vielä puhtaassa vedessä, sekä minä että muutama koira! ;)

Paluumatkalla Kuplassa kaksi väsynyttä matkustajaa. <3 Hyvin ne mahtuu etupenkin jalkatilaan! =D

Paimenessa ja Piteåssa

Tokokisoista toipuessa olikin edessä taas touhuntäyteinen viikko. Aksaa on treenattu vain parin pienen kontaktitreenin verran lenkkien yhteydessä, nythän ei siis ohjattuja treenejä ole niin keskitytään pienten juttujen treenaamiseen, kun kukaan ei ole neuvomassa mitä tehdä. ;) Kotona ollaan jatkettu esineiden nostelua ja alkaa sujua jo paljon paremmin!

Perjantaina lähdettiin Marin, Eiran ja Minnin kanssa paimeneen Kiiminkiin. Minni on jäynyt tasan yhden kerran aiemmin paimentamassa ja nähnyt ylipäätään lampaita sen kerran. Oli siis kivaa lähteä vuoden jälkeen kokeilemaan uudestaan hommaa, koska eka kerrallakin Minni jo osoittautui järkeväksi ja hyväksi paimeneksi (sen vähän ajan mitä kerettiin silloin harjoitella). Aluksi Minni oli tosi innokas lampaista ja näytti että lähtisi jopa jahtaamaan niitä, mutta eipä kestänyt kauaakaan kun päästiin tositoimiin, kun M hoksasi että näitähän paimennetaan, ei jahdata. ;) Minä olen itekin siis aivan noviisi noiden lampaiden kanssa ja siinähän pitää itekin kovasti tarkailla lampaiden päitä että mitä ne aikoo. Huomasin hyvin, että Minni tajusi paljon paremmin kuin minä mitä lampaat aikoo ja mitä pitää tehä. Hah. No, minullahan ei tosiaan ole sitä sisäsyntyistä paimennusviettiä toisin kuin paimenkoiralla. :P Eli tehtiin erilaisia kuljetuksia sekä aitauksessa että myös ihan aitaamattomalla pellolla. Sain koko ajan ohjeita kouluttaja-Sannilta ja ne olivatkin tarpeen, kun laji on tosiaan aivan uusi minulle. Sanni kehui Minnin työskentelyä kokonaisuudessaan ja sanoi myös, että Minni on tosi hyvä jarrukoira (estää lampaiden menon ei-haluttuun suuntaan). Kova kipinä lajiin syttyi ja pitäisi päästä pian uudelleen! On se upean näköistä nähdä miten koira toimii, vaikka sitä ei ole millään tavalla lajiin koulutettu.

Viikonlopuksi oli onneksi vielä tiedossa muuta mukavaa Ruotsin reissun merkeissä. Piteåssa järjestettiin Sommarhoppet-agilitykisa ja startteja oli molemmille päiville kaksi. Lähettiin Marin kans Oulusta la-aamuna ajelemaan ja iltapäivällä oli startit. Eka rata oli agilityrata ja tuloksena 15 (A:n kontakti, kielto putkelta, okserin rima) ja sij. 4 (oho ;D). M siis loikkasi A:n samalla tavoin kuin SM-kisojen kontaktiradalla, mutta tämän voin täysin pistää omaan piikkiini (niin kuin suurimman osan muistakin virheistä ;)), koska ohjasin A:n ihan oudosti eli en yhtään niin kuin treeneissä (normaalisti juoksen vähän matkaa A:n ohi ja sietä vapautan koiran, nyt jäin kyttäämään A:n alastulon luo ottaako koira kontaktin...)! Tyhmä minä. Kielto putkelta tuli, kun karjaisin ennen putkea "tässä", en tiiä miksi, vissiin siksi kun pelkäsin että menee väärään päähän putkea (johon kyllä ei olis menny...) ja M kiltisti pysähtyi ja kielto tuli. Okserin rima oli työtapaturma; kova vauhti, mutka ja rimat 65cm:ssä sekä kokemattomuus okserilla varmaan aiheuttuivat sen. Mielestäni ohjasin sen ihan hyvin muutoin.

Toka rata menikin sitten melkoisen nappiin, sillä tuloksena nollavoitto ja Ruotsin hyppyserti, JIHUU! :) Matkaseuralaisella Marilla ja Eiralla meni myös nappiin päivä, sillä he tekivät tuplanollan!

Kaverukset Eira ja Minni kuvassa ruusukkeiden kanssa (Eirasta tuli samalla Ruotsin ja Suomen AVA!=))

Tässä vähän kuvaa hypärin tuloslistasta. Ei näy kylläkään kokonaan, starttaajia oli 25.

Oltiin yötä Fårön camping-alueella mökissä Marin, Annan ja Anskun kanssa. Pieneen mökkiin mahduttiin hyvin kera kuuden koiran. :D Seuraavana aamuna olikin aikainen herätys, kun ensimmäinen rataantutustuminen oli mulla jo klo 6.30! Huh ja huh. Rata vaikutti muuten tosi kivalta, mutta alussa oli tosi vaikea kohta ja siihenhän me sitten hyllytettiinkin. En tajunnut tehdä kunnon jarrua ja Minni sinkosi liian pitkällä kaarella ja kerkesi hypätä kolmoshypyn väärään suuntaan. Jatkettiin kuitenkin rata lähestulkoon loppuun asti ja tehtiin nyt tosi hyvä A, jes! :) Erilaista tällä radalla oli se, että rata alkoi renkaalla. Suomessahan radan eka este on aina oltava normaali hyppy. Toinen rata oli taas hypäri ja sain taas pienen oppitunnin koirani liikkeestä radalla... Eli olin suunnitellut yhteen kohtaan vastakäännöksen, jossa sitten vasta koiran kanssa huomasin, ettei sitä olis tarvinnut. Minni kääntyi aivan niin kuin ohjasinkin (vastakäännöksellä tiukasti) väärään päähän putkea. Aijaijai...kun en olis sitä vastakäännöstä tehnyt, niin olisin saanut sen oikeaan päähän putkea. Niin ja miksikö tein sen vastakäännöksen? No, siellä oli yksi hyppy kivasti tyrkyllä ja pelkäsin, että M menisi sinne ja siksi se käännös. Näin myöhemmin ajatellen ei se edes olisi ollut paha ansaeste ja koiran linja oliskin ollut ihan hyvä putkeen, mutta minä en tosiaan tajunnut tuota ajoissa. Näin se kokemattomuus näkyy, mutta onhan tässä elämä aikaa oppia. ;)

Piteå Brukshundklubbenin alueella oli paljon kivoja metsäpolkuja.

Säät suosivat meitä kisaajia; molempina päivinä aurinko paistoi, mutta ei kuitenkaan ollut mikään kova helle ja koirat jaksoivat hyvin. Oli kyllä kiva ratoja Ruotsin puolella muutenkin, hyvä mieli jäi, vaikka muita huipputuloksia ei tullutkaan kuin tuo yksi. :)

Toko SM-kisat Pieksämäellä 29.6

Ja taas arvokisaa pukkaa! ;) Lauantaina osallistuimme siis tokon SM-karkeloihin. Meiltä KAS:lta lähti kaksi joukkuetta mukaan ja minä olin KAS 2-joukkueessa, jonka lopullinen sijoitus oli 14/70, hienoa!  Meidän joukkueessa oli lisäksemme (me siis AVOssa) Tiina& borcol Roy (ALO), Virpi & mittel Mauri (ALO), Jenna & irlter Noomi (VOI) ja Paula & belpag Poppanen (EVL).Jonkun mielestä tuo ei varmaan ole sijoitus eikä mikään, mutta minusta se on hieno tulos!

Lähinnä varmaan ajattelen niin, koska minulle itselleni toko ei ole se ainoa laji, johon panostan, ja siten sitä ei tietenkään tule treenattua yhtä paljon kuin sellaiset, jotka keskittyvät pelkkään tokoon. Käsittääkseni myös joukkueemme muille koirakoille toko on vain yksi harrastuksista, ei se yksi ja ainoa. Keli oli todella kuuma, +28c, mutta meillä siis koirat pelittivät tosi kivasti helteestä huolimatta. SM-kisoissahan on aina enemmän häiriötä kuin normaalissa tokokokeessa ja olenkin aivan varma, että ilman meidän mahtavia häiriötreenejä muutamaa viikkoa ennen kisoja ei meillä olisi mennyt näin hyvin! :)

Häiriötreeneissä seuraamista. Kuva: Minna Isokoski.

Rentoilua treenaamisen välissä. Kuva: Minna Isokoski.

Kuva: Minna Isokoski.

Liikkeet avoimessa luokassa suoritettiin kolmessa eri kehässä. Ensin Ossi Harjula tuomaroi seuraamisen, liikkeestä maahanmenon ja noudon, sitten Taru Torpström luoksetulon, liikkestä seisomisen, kaukokäskyt ja hypyn ja lopuksi tehtiin paikallaolot vielä eri kehässä Annne Nokelaisen tuomaroidessa.

Tässäpä liikket ja selitykset:

Paikalla makaaminen      7  Jouduin antamaan toisen "maahan"-käskyn, kun Minni ei ollut kunnolla kuulolla. Siitä siis  -2p. Yksi miinuspiste tuli, kun Minni oli kuulema kohentanut asentoaan.

Seuraaminen   9,5  Omasta mielestäni täydellinen! :)

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä   9  En tiiä mitä vikaa tässä oli. :D

Luoksetulo   10 

Seisominen seuraamisen yhteydessä 9  En tiiä mikä tässäkään oli miinus yhden pisteen arvoista. ;) Eli hyvin meni minusta, olisko ehkä olla seisominen aavistuksen hidas, hmm...tiedä häntä. (SM-kisoissahan ei saa suullista arvoita, jollei sitä itse erikseen kysy).

Noutaminen  0   Lähti ihanan innokkaasti hakemaan, arpoi kuitenkin hetken kapulan suuhun ottoa, annoin toisen käskyn ja lähti iloisesti tuomaan kapulaa mulle täydellä laukalla ja sitten....pudotti vauhdissa kapulan muutaman metrin päähän minusta ja ilme oli sen näköinen että heitä jo se lelu! Minua melkein nauratti, Minni oli niin innoissaan! Tämä johtuu väkisinkin siitä, että ollaan tehty tuommoisia vauhtinoutoharjoitteluja viime aikoina. :D

Jee, kivaa! Onnistuneen liikkeen jälkeen vauhdikkaasti seuraavaa tehtävää suorittamaan.

Kauko-ohjaus  10
Estehyppy  8 Muuten täydellinen, mutta Minni ponnisti esteen läheltä takaisin luokseni jotenkin liian läheltä/huonosti ja kolautti etusensa hyppyyn. :/ Olin kyllä tosi ihmeissäni, minun agilitykoirani kalauttaa jalkansa tokohyppyyn, ei ole näin käynyt koskaan aiemmin. Noh, varmaankin oli vain ns. työtapaturma ja Minni halusi vain niin tohinalla tulla luokseni.

Kokonaisvaikutus kaikilta kolmelta tuomarilta 8/10/8 eli yht. 8,67
Yht. 160,67p, 1. palkinto

Erityisen iloinen olin kakkoskehän jälkeen, kun sieltä napsahti yhteensä kolme kymppiä! :) Tällä kokonaispistemäärällä sijoituimme yksilötuloksissa sijalle 28. Osallistujia luokassamma oli kuitenkin 111, eli ei huono sijoitus ollenkaan! =)

Kaukokäskyt alkamassa.

Ennen tokokisoja siis treenailtiin satunnaisesti joitakin liikkeiden osia ja agilityn osalta käytiin muutama pikkutreeni ulkokentällä tekemässä lähinnä A:ta ja pari kertaa kepit (keppi-imua kauempaa). Muuten ollaankin lomailtu lenkkeillen ja uiden. 

Eilen kävin taas tekemässä pienoisen aksatreenin, eli vain A:n vahvistamista. Tänään Minni kävi Suvi Matilaisella hoidettavana ja loppupäivä otettiinkin melkoisen rennosti, jottei hoito menisi ns. harakoille. Illalla tosin käytiin kasvattaja-Helin ja Minnin veljen omistajan Hannan kanssa treenaamassa esineruutua. Tehtiin Minnille ihan vain läheltä esineiden nostamista (eli ei mitään spurttailua). Ongelma kun tuntuu vain olevan se, ettei M pidä esinettä suussaan siihen asti että ehdin antaa luvan irrottaa siitä/ottaa esineen käteeni. Eli esineiden nosto- ja pitoharjoittelua pitäisi nyt kotona tehdä erilaisilla esineillä.

Lisäksi Suvilta tuli kotiläksyksi laukkojen tarkkailu (meneekö enemmän esim. vasenta laukkaa) sekä kuuriluontoisesti kroppajumppaa jumppatyynyllä. Tähän täytyykin nyt panostaa, kun se on viime aikoina vähän jäänyt huonommalle hapelle. Onneksi tosiaan Minni oli muutoin hyvässä kunnossa, kuulema ns. normaalia harrastus/agilitykoiran pikku jumeja, jotka sitten saatiin hyvin auki. Mukavaahan se on harrastaa, kun on kaveri kunnossa. :)

Loppuviikosta onkin luvassa kaikkea kivaa, kun mennään paimentamaan ja Ruotsinmaalle aksaamaan, jeij! :)