Nyt eletään jänniä aikoja! Kävimme Helin kanssa (Helihän on Minnin vielä tällä hetkellä virallinen omistaja, koska Minni on Helin sijoituskoira) viikko sitten reissun Ruotsissa, Sundsvallissa. Minni pääsi tapaamaan aivan upean herrasmiehen, Aldon, ja molemmat pitivät toisistaan heti ensimmäisistä sekunneista alkaen. ;) Astutus sujui tosi luonnollisesti, joten nyt ei muuta kuin pidetään peukut pystyssä että pentuja tulisi. Helin sivuilta voi lukea lisää tietoja tulevasta mahdollisesta pentueesta. Klikkaa tästä Apbeatin sivuille, jos haluat tutustua enemmän Aldoon (ja Minniinkin). Aldoa täytyy kyllä hehkuttaa, aivan upealuonteinen kaveri ja ikinä en olisi uskonut, että kyseessä on jo pian 10-vuotias herra, sen verran reipashenkinen kaveri oli kyseessä! ;) Aldon kanssa harrastetaan vieläkin, koska tämä kaveri oli tosiaankin vielä aivan täydessä vedossa. Komeakin Aldo on (Ruotsin muotovalio) ja kroppa miellytti myös minun silmääni. Tässä muutamia kuvia rakastuneesta pariskunnasta.
Astutuksen myötä meidän arki on muuttunut siten, että agilitytreenit on lopetettu kokonaan. Täytyy myöntää, että se on mulle tosi kova pala, mutta eihän tässä nyt loppuelämästä sentään ole kyse. Koiran kantoaika on kuitenkin niin lyhyt, että ei kannata riskeerata koiran hyvinvointia treenaamalla aksaa, kun se on kantavana (ettei satu mitään treeneissä, puomiltatippumista tms. ikävää). JOS nyt Minni toivottavasti on kantavana, sitähän ei vielä tiedetä. Kolmen viikon päästä on ultra ja sitten nähdään onko pentuja mahassa.
Monet kisat ja treenit siis menee nyt sivu suun, mutta eipä voi mittään. Onneksi Minni on vielä nuori ja meillä on vielä aikaa kisailla ja treenailla. :) Tokoahan me voidaan vielä tehdä ja onneksi meillä on maanantaisin se oma tokoryhmä. Viimeksi tehtiin paikkisten lisäksi tunnaria, merkkiä ja kaukoja. Nyt edettiin tunnarissa erilaiseen vaiheeseen. Eli heiteltiin paljon kapuloita (20-30kpl) ihan sikin sokin ja sinne sekaan kaksi omaa. Ensimmäisen Minni löysi helposti ja toi hyvin (ei ottanut muita suuhun), mutta sitten kun laitoin uudelleen etsimään toisen kapulan, iski vähän epätoivo: Minni ei meinannut heti saada hajua ja alkoi nostelemaan mitä sattuu kapuloita ja vilkuili minulta apua (jota ei herunut ;)). Huomasin, että koira häkeltyi ja sehän tässä harjoitteessa oli tarkoituskin, eli katsoa miten koira toimii "stressin" alla. Hienosti Minni selvisi tilanteesta ja lopulta löysi kuin löysikin oman. Ollaan nyt tehty tällä tekniikalla tunnaria joka ilta pihalla ja huimaa kehitystä on tapahtunut. Kotitreeneissä (jotka olen tehnyt ihan samalla tavalla kuin hallilla) Minni ei ole enää kertaakaan ottanut väärää kapulaa suuhun, eikä edes käyttänyt muita kapuloita suussa, vaan haistellut hienosti ja tehnyt hommia keskittyneesti, jes. Tämä harjoite on ollut tosi hyvä ja tuonut VALTAVASTI itseluottamusta Minnille suorittaa tämä tehtävä, eikä M ollenkaan vilkuile minua. Kapulan perilletuominenkin on nyt hyvä. Nyt siis jatketaan hetken aikaa näin.
Ruokintaakin meillä piti nyt muuttaa. Minnihän on ollut puoliksi raakaruualla ja puoliksi kuivaruualla (aamuisin nappulaa, iltaruoka raakaa), mutta koska mahdolliset tulevat pennut tulevat Helin kenneliin, saa kasvattaja päättää mitä nartulle syötetään. Joten Minni syö nyt sitten Eukanuban lammas-riisiä ja toki lisänä saa edelleen oikeita luita silloin tällöin. Aion kyllä siirtää Minnin kokonaan raakaruualle pennutuksen jälkeen, sen verran tyytyväinen olen ollut raakaruokaan! Minni ja Peppi ovat siis olleet nyt n. 1,5vuotta raakaruualla; Peppi kokonaan ja Minni puoliksi (puoliksi siksi, kun tiesin pennutuksen tulevan).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti