Blogi hiljeni, loppuivatko treenit?

Blogi-innostukseni näyttää laantuvan, koska nyt vasta väsäilen uutta postausta. Toki ennen joulua elettiin töiden suhteen vuoden kiireisimpiä aikoja, joten sekin selittänee osaltaan blogihiljaisuuttani. Mulla myöskin alkaa mennä hermo tämän ulkoasun suhteen. Tämä ei ole yhtään nyt sellainen minkälaisen haluaisin, nuo kuvat ja otsikkokuva on aivan miten sattuu, enkä osaa niitä muuttaa (oon tunnin ajan nytkin yrittänyt ja yrittänyt). Joten jos joku näistä jotakin tajuaa ja jaksaisi auttaa, niin pliiis, auttakaa. :) Tulisi ehkä kirjoiteltuakin tänne enemmän, jos tämä ulkoasu olisi omasta mielestä parempi.

Vastaus otsikon kysymykseen on siis ehei, treenit eikä treeni-into ole suinkaan lopahtanut! :D

Edellisen päivityksen jälkeen ollaan ehditty olla jo kahdella Next Level-leirillä (marraskuussa ja nyt tammikuussa), käydä toki viikkotreeneissä ja kisatakin kuuden startin verran oman seuran ja OKK:n kisoissa (joulukuun alussa). Kisoista ei sen kummempaa raportoitavaa, minun pikku mokia taas siellä sun täällä, joten nollia ei herunut KAS:n kisoista (tulokset hyl, 5, hyl), mutta OKK:n kisoista yksi nolla (sij. 6/41, muut kaksi rataa hylsyjä).

Joulun ja uuden vuoden aikaan koirilla olikin lomaa minusta (:D), kun olivat hoidossa meidän reissatessa rapakon toisella puolen. Eli agitaukoa tuli Minnille n. 2,5 viikkoa. Hyvin oli molemmilla koirilla mennyt hoitopaikoissaan, tuhannet kiitokset vielä hoitajille! <3

Meidän kevään 2014 tokoryhmä on nyt KAS:lla itseohjautuva ryhmä, jossa ei siis ole vetäjää ollenkaan. Saas nähdä miten tällainen treenaaminen onnistuu (tai oikeastaan etenee), kokemusta tällaisesta ei ole aiemmin, aina olen ollut jonkun koutsattavana. Pari kertaa ollaan nyt ehditty käydä ja tehty kaukoja, paikkista, ruutua, merkkiä ja ohjattua noutoa. Kaukot tuntuu aina vaan junnaavan paikoillaan, kun se maasta seisominen on jotenkin niin hankalaa. Nyt on namikuppi takana ja mulla silti vielä nami kädessä ja tarkoitus on palkkailla vaihtelevasti jommasta kummasta ja lisäksi kupille vapauttaessa on tarkoitus vapauttaa aina jommalta kummalta puolelta kaartaen (tässä ideana olisi, ettei M yrittäisi vaihtoja tehdessään kääntyillä kuppiin päin, kun ei ikinä tiedä kumpaa kautta tulee sinne pääsemään). Huomenna taas jatketaan tokoiluja.

Agilityt lähti käyntiin muutamalla omatoimitreenillä sekä ohjatuissa treeneissä poispäinkääntöjen, takaaleikkausten ja vippausten harjoittelulla. Tuo vippaus on kyllä mulle aivan uusi tuttavuus, ihan mielenkiintoista oli oppia uusi tekniikka, tosin en kyllä vielä ole aivan vakuuttunut sen soveltuvuudesta meille....

Tässä välissä Minni on myös ehtinyt käydä pari kertaa eläinfyssari-Kaisan hoidettavana, jotta kroppa pysyisi jatkossakin kunnossa. Silmätarkissakin käytiin viime viikolla ja terveet silmät on edelleen, hyvä hyvä.

Tähän loppuun vielä kuva väsyneistä kaveruksista metsälenkin jälkeen.

Ainiin ja sen verran pitää kehua retostella, että meidän 12vee suomenpystykorvauros Roope (Kitron Roope Augusti) napottaa uusimman Metsästäjä-lehden kannessa! :) Toki ei meidän isän kanssa, mutta kuitenkin. Roope siis vielä 12-vuotiaanakin mennä porskuttaa hyvin metällä, tuo kuva on viime syksyltä. Toivottavasti poju elää ja voi hyvin vielä pitkään. <3