Back in business!

No huhhuijaa, melkein kolme kuukautta hurahtanut viime päivityksestä! Koetetaanpas jotakin raapustaa. Kesä meni vielä leppoisasti uiden, kahlaillen ja vesikävellen. Elokuun puolestavälin alkoi "luvan kanssa" pikkuhiljaa treenit, jihuuu! =) Tässä vielä kesämeininkiä, ai kun on lämpimän näköistä.

Näissä kuvissa Minni esittelee kesäistä turkkimuotiaan. ;) Tuo lyhyt karva oli kyllä tosi kätevä helteillä ja kuivui hetkessä uinnin jälkeen, jospa vielä jatkossakin kesäisin saatais yhtä raju karvanlähtö! ;) No, tuskinpa onnistuu enää.

Aloiteltiin aksat pikkuhiljaa suht matalilla hypyillä ja ylipäätään hyppyharjoituksilla hyppykunnon saavuttamiseksi elokuun alkupuolella. Kaivelin 1,5v. vanhat Vappu Alatalon hyppytektniikkakurssien muistiinpanot esiin ja napsin sieltä muutamia harjoitteita, joita kävin itekseen tekemässä. Tämä lämmittelynä siihen, että elokuun lopussa alkoivat VIHDOIN ohjatut agitreenit! Olihan se mahtavaa ja nyt on jo muutama viikko ehditty käydä torstaisin treenimässä valvovan silmän alla. Rimakorkeudet ei ole vielä 60cm, pikkuhiljaa nostellaan. Toki Minni on hypännyt tosi hyvin, mutta edetään silti maltilla, ettei saada mitään ylirasittumista aikaan. Kerkeäähän tässä, eikä Minnillä hyppääminen ole koskaan ollut ongelma. Yllättävän hyvin sitä itsekin muisti monia juttuja, vaikka minua vähän jännitti että osaako sitä enää edes valssia tehdä. Mutta hyvin oli lihasmuistiin jääneet monet jutut. Ollaan tehty rataa, mutta palkkailtiin välillä, ettei tullut ihan koko rataa putkeen. Sitten ollaan muistuteltu kontakteja ja hiottu valssien tekniikkaa. Myös putki-kontaktierottelua sekä keppi-imua treenattiin. Kontaktien suhteen puhaltavat muutoksen tuulet, kun alan nyt vaihtamaan Minnille A:lle juoksukontaktin. Käydään nyt syyskuun ajan A-treeneissä maanantaisin ja jospa se siitä lähtis etenemään, ainakin tällä hetkellä hyvältä näyttää ja toivoa vielä on! ;)

Meidän aksatreeninryhmän miekkoset eli rotukaveri Onni sekä bc-Lucky (oikeassa reunassa).

Aloiteltiin hakutreenit myös vielä lomalla ollessani ja muutaman kerran on metsässä nyt oltu. Itse haku on ollut ihan jees, mutta se ikuinen ongelma, rullaan loppuun asti tuominen, tulee vastaan usein. Välillä parempi, välillä ei. No, rullan tuonnin nillityksestä itsekin tympäntyneenä, aloin miettimään ilmaisun vaihtoa haukkuun. Puntaroitiin sitä hakuporukkamme kanssa ja käytiin sitten Hannan kanssa haukuttamassa Minniä yks ilta ja kappas, sieltähän se haukku irtosi ja hyvinkin helposti! Ei nyt sinänsä ollut yllättävää mulle. Sitten tehtiin Piian kanssa vielä toiset ilmaisutreenit ja kyllä sieltä ääntää piisaa. Eilen tehtiin viuhkatreeninä haukkuilmaisua metsässä ja hitto vieköön, että oli HYVÄ! Kylläpä tuli Minniin aivan eri ilme ja vireystila! Tämä selkeästi on Minnin juttu ja rullaan tuskin enää siis palataan. Nyt jatketaan siis metsätreeniä haukkuilmaisulla, tuskin maltan odottaa seuraavia treenejä. :)

Elokuun lopussa rokotuksilla kävivät molemmat koirat.

Minnin lapsukaisista olen tavannut kerran täällä asuvat Lukan (ent. Salama), Ranyan (ent. Lissu), Jymyn (ent. Laku) ja tietenkin useampaan kertaan Miina-typykän, joka on myös ollut meillä hoidossa. <3 Neiti on just niin kuin emänsä, sekä ulkoisesti että luonteeltaan! Kaikki pennut ovat kerrassaan hurmaavia!

Kuin kaksi marjaa.

Tokoiltu ollaan ominemme vaihtelevasti ja ohjatut tokot alkaa parin viikon päästä Sulkalan Katjan opissa. Paljon treeniä luvassa syyskuun alusta alkaen, kun tokon ja agin lisäksi pääsin myös KASsille Heidi-Maria Puolakan agiryhmään! No, kolmet ohjatut treenit viikossa, jäähän siinä välipäiviäkin (ja pitää jäädäkin). Toki sitten välillä voi olla tiiviimpää, jos/kun on kisoja tai viikonloppukoulutuksia.

Tokossa Minnin bravuuri on kyllä ehdottomasti tunnari, se on kyllä koko ajan niin hieno! Vaikka missä muodostelmissa ja minkä verran kapuloita olisi, löytyy oma aina sievästi mihinkään muuhun koskematta. Jotta tätä pääsen kehuskelemaan, olisikin hyvä muistaa myös murheenkryynimme kaukot, joihin ei apua tuonutkaan se edellisessä postauksessa mainittu kannellinen namipurkki ja kehikot....tai sitten minä en vaan ole tarpeeksi jaksanut yrittää. Se on tuo kouluttajan puute, kun minulla aina sitten tyssää treenaaminen, jos tulee joku hankala juttu, niin en muka osaa siitä itse jatkaa...Toivottavasti tähän saadaan nyt apua säännöllisillä treeneillä, sillä voittajaluokkaan meneminen tuntuu aivan utopistiselta ajatukselta tuon yhden liikkeen takia...:/

Muutamia lenkkiräpsyjä tähän väliin....

Jospa tulisi nyt jatkossa päivitettyä useammin, kun ohjatut treenit on säännöllisesti. Tai sitten ei, kun ei ole aikaa...haha, katsotaan kuin käy... Näihin kuviin ja tunnelmiin...