Kroppa kuntoon!

Pitkästä aikaa blogin päivitystä. On taas siis enemmän ohjelmaa ja säpinää päivissä, kun on kaksi koiraa talossa.

Parisen viikkoa sitten käytiin paimenessa pitkästä aikaa ja olihan se taas mahtavaa. Tällä kertaa laumassa oli myös haastavampi tapaus ja Minnin rohkeutta punnittiin toden teolla, kun tämä jukuripää asettautui Minniä vastaan useampaan otteeseen. Minni hoiti tilanteet kuitenkin tosi mallikkaasti ja periksiantamattomasti ja niin saatiin aina se jästipääkin takaisin porukkaan mukaan. Minua kyllä vähän välillä hirvitti, että pökkäseekö se Minniä, mutta onneksi ei. Ja olin minä varalta sen paimensauvan kanssa valmiina tökkäsemään sitä lammasta, jos meinaa Minniin käydä käsiksi!

Kesäkuun alkupuolella kävimme Minnin kanssa mutkan Turussa osteopaatti Leena Piiran hoidossa. Kylläpä tulikin hoito tarpeeseen! Kuten arvata saattaa, oli tiineys, synnytys ja imetys (äitiys kokonaisuudessaan) jättäneet melkoiset jäljet kroppaan. :( Minnin selkäranka oli vinossa ja selkä- ja vatsalihakset huonossa jamassa. Tämähän on toki aivan luonnollista erityisesti näinkin ison pentueen jälkeen ja kaikki nämä "viat" ovat tyypillisiä synnyttäneille nartuille. Tästä käynnistä alkoikin Minnin kuntouttaminen hyvillä ohjeilla. Tätä ennen olin mennyt toki vain omalla maalaisjärjelläni, ravilenkkejä jne. Esteillä ei missään nimessä olla käyty, eikä pitkään aikaan mennäkään. Hyvä puoli asiassa on se, että Minnin synnytys sujui mallikkaasti (eikä esim. ole tarvinnut keisarileikata), joten toipuminen ja kuntoutuminenkin toivottavasti etenee reippaaseen tahtiin.

Turun pöpeliköissä

Minnin tytär "Hilkka" eli nykyiseltä kutsumanimeltään Miina, kävi meillä moikkaamassa emoaan ja olipas riemuisa jällennäkeminen. :) Minni halusi jo kovasti leikkiä Miinan kanssa, joten vauhtia piti välillä toppuutella, kun kokoero on vielä kovin suuri. No, ei siinä kauaa mene, kun Miina on jo täysillä mukana äiskänsä kanssa riekkumassa. Peppi-täti hoiti roolinsa taattuun tyyliinsä, rauhallisesti ja Miina tykkäsikin Pepistä kovin (kuten yleensä kaikki pennut <3 ). Miina oli jo kasvanut hirmuisesti!

Muutama kuva Hyrynsalmelta viikonloppureissulta kesäkuun alusta, kun helle helli meitä ja uitiin ja vesikäveltiin luonnonvedessä. Ihanaa! :)

Heti osteopaatilla käynnin jälkeen (toki ensin pari päivää tosi kevyellä liikunnalla, että Minni toipuu hoidosta ja saa totutella uuteen, suoraan kroppaansa) aloitimme kuntoutukset vesikävelyaltaassa HundSpassa ja muina päivinä hitailla metsäpöpelikkökävelyillä. Toki muut normilenkit käydään lisäksi ja ne mielellään pehmeällä alustalla ja PALJON ravia. Myös jumppatyyny on meillä taas ahkerassa käytössä: joka ilta tehdään pienet kroppajumpat, että saataisiin ne syvät lihakset sieltä palautumaan. Tällä haavaa meidän harrastuksena on siis vain toko, koska muut lajit ovat vielä nyt äitiydestä palautuvalle koiran kropalle aivan liian raskaita. Kyllähän se tylsältä tuntuu, myönnetään, mutta mitäpä sitä ei tekisi saadakseen oman harrastuskaverin kuntoon. Parempi tehdä nyt kuntoutus kunnolla, kuin alkaa puolen vuoden päästä hoitamaan koiraa, joka esim. hyppää huonosti tai muutoin on käyttänyt puutteellisessa lihaskunnossa olevaa kroppaansa väärin ja seurauksena ties mitä ongelmia. Päähän noita monia innokkaita koiria vie eli kyllähän Minni ihan taatusti vetäisi agilityä jo sata lasissa, mutta eri asia onkin, miltä se tuntuisi sen kropassa...Nyt siis maltti on valttia, sitä täytyy itsellekin hokea! Kyllä me vielä ehditään, koira on nuori ja elämää edessä.

Luckyn kanssa lenkkeilemässä, löytyi kiva puro!

Tokoa treenaillaan nyt ihan itseksemme ja omia treenejä porukalla sopien, kun ohjattua ryhmää ei kesällä ole. Muutamat porukkatreenit on saatu aikaiseksi ja treenattu paikallaoloja (istuen ja maaten), ruutua, kaukokäskyjä (takajalkatargetilla, joka ei meinaa onnistua, tästä lisää myöhemmin...), noutoa ja ihan superlyhyitä seuraamisen pätkiä. Tunnarin tein kerran pihalla n. 30 kapulalla ja se onnistui taas ihan täydellisesti! Murheen kryyninä on edelleen kaukot, menen tänään Ojalan Jennin tokotunnille, katsotaan saisinko siihen jatkovinkkejä....

Nyt kun Minnin pentuprojekti on ohi ja Minni on kokonaan omistuksessani, muuttui Minnin ruokavalio kokonaan raakaravinnoksi. Eli pennusta n. 2,5-vuotiaaksi Minni söi Eukanuban lammas-riisiä (lisänä jonkun verran jauhelihaa ja luita) ja siitä eteenpäin puoliksi raakaruokaa (iltaisin) ja puoliksi kuivaruokaa (aamuisin). Paitsi tiineyden loppuaikana ja synnytyksen jälkeen Minni söi Helin luona pääasiassa nappulaa. Olin kuitenkin jo päättänyt, että kun Minni siirtyy omistukseeni, siirrän Minnin kokonaan raakaruualle, koska olen entistä vakuuttuneempi siitä, että se on paljon parempi juttu koiralle kuin kuivamuona. Peppi on syönyt kokonaan raakaruokaa jo melkein parin vuoden ajan ja olen tosi tyytyväinen. Kun Minni tuli takaisin kotiin, syötin sille kuitenkin muutaman päivän ajan puoliksi raakaa ja puoliksi kuivaruokaa, jotta muutos raakaan ei olisi niin suuri. Koska neljän päivän aikana ei mahaongelmia tullut, viidentenä päivänä kotona ollessaan Minni sai jo pelkästään raakaruokaa. Ruuan vaihto siis sujui ongelmitta. Kuten nartut pennutuksen ja imettämisen jälkeen, oli Minnikin tosi laihassa kunnossa ja turkki aivan mitätön. Tuntuu, että karvaa irtoaa vieläkin, vaikka en tiedä mistä sitä enää voi tippua, kun sitä on niin vähän! :S Nyt siis energian tarve on suuri, että saadaan massaa takaisin ja turkki kasvamaan, eli neiti syökin aivan hillittömiä annoksia ja mukana on myös lihaista rasvaa. Myöskään koulutusnamien määrässä eikä rasvassa säästellä. ;) Eli lihotuskuuri meneillään täällä vielä jonkun aikaa. Tänään käytiin puntarilla ja kilo olikin ropsahtanut lisää, hyvä hyvä. Raakaruualla saakin melko nopeasti tuloksia aikaan, niin lihottamisessa kuin lahduttamisessa.

Tässä muutama kuva juhannuksen vietosta. Samoiltiin Salamajärven kansallispuistossa ja mökkeiltiin Kalliolammen rannalla Perhossa. Koirakaverina tytöillä oli Iines (ja mökillemme eksynyt suomenpystykorva "Nappi", jonka lopulta toimitimme paikalliseen löytöeläinkotiin, kun se ei mökiltämme kotiinsa lähtenyt).